Ensimmäinen Samuelin kirja
24 LUKU
Saul ja Daavid luolassa
1. Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedin vuorten huipuilla1.
2. Saulin palattua ajamasta filistealaisia takaa, hänelle ilmoitettiin: "Daavid on Een-Gedin erämaassa."
3. Niin Saul otti 3000 valiomiestä koko Israelista ja meni etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta.
4. Kun hän tuli tien varrella oleville karjatarhoille, oli siellä luola. Saul meni luolaan nukahtamaan2. Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä.
5. Daavidin miehet sanoivat hänelle: "Tämä on se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: 'Minä annan vihamiehesi sinun käsiisi, niin että voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet'." Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä.
6. Sen jälkeen Daavidin sydän kuitenkin soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä.
7. Hän sanoi miehilleen: "Enhän toki! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen. Onhan hän Herran voideltu."
8. Daavid kovisti miehiään eikä sallinut heidän hyökätä Saulin kimppuun. Saul nousi luolasta ja meni matkaansa.
9. Sen jälkeen myös Daavid nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: "Herrani, kuningas!" Kun Saul katsahti taakseen, Daavid kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.
10. Daavid sanoi Saulille: "Miksi sinä kuuntelet ihmisten puhetta, jotka sanovat: 'Daavid hankkii sinulle onnettomuutta'?
11. Näethän nyt omin silmin, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut minun käsiini luolassa, mutta minä säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut. Minä ajattelin: 'Minä en satuta kättäni herraani. Onhan hän Herran voideltu'.
12. Näethän itse, isäni, näethän tämän viittasi liepeen kappaleen, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, niin ymmärrä siitä ja näe, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista, ja etten ole rikkonut sinua vastaan, vaikka sinä vainoat minua tappaaksesi minut.
13. Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun, ja Herra rangaiskoon sinua minun puolestani, mutta minun käteni ei sinuun satu.
14. Sanoohan vanha sananparsi: 'Jumalattomuus tulee jumalattomista'. Minun käteni ei kuitenkaan sinuun satu.
15. Kenen jälkeen on Israelin kuningas lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiranraatoa, yhtä kirppua!
16. Herra olkoon tuomari ja tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun. Hän nähköön ja ajakoon minun asiani ja auttakoon minut oikeuteeni sinun käsistäsi."
17. Kun Daavid oli päättänyt puheensa Saulille, tämä sanoi: "Eikö se ole sinun äänesi, poikani Daavid?" Saul puhkesi äänekkääseen itkuun.
18. Hän sanoi Daavidille: "Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa.
19. Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi.
20. Kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän tämän menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänään tehnyt minulle.
21. Nyt minä tiedän, että sinusta tulee kuningas, ja että Israelin valtakunta on pysyvä kädessäsi.
22. Vanno nyt minulle Herran kautta, ettet tuhoa minun jälkeläisiäni etkä hävitä nimeäni isäni suvusta."
23. Daavid vannoi tämän Saulille. Sitten Saul meni kotiinsa. Daavid ja hänen miehensä nousivat vuorilinnaan.