1.Kun emme enää kestäneet kauempaa, me päätimme jäädä yksin Ateenaan Ap. t. 17:152. ja lähetimme Timoteuksen - veljemme ja Jumalan työtoverin evankeliumin julistamisessa - vahvistamaan ja rohkaisemaan teitä uskossanne,3. ettei kukaan horjuisi näissä ahdistuksissa. Tiedättehän itsekin, että se on meidän osamme.4. Ollessamme luonanne sanoimme teille etukäteen, että me joudumme ahdistetuiksi. Niin on käynytkin, ja te tiedätte niin tapahtuneen.5. Kun en jaksanut kestää kauemmin, minä lähetin [Timoteuksen] ottamaan selvää, miten on uskonne laita, ettei vain kiusaaja olisi vietellyt teitä ja työmme mennyt hukkaan.6. Timoteus on nyt palannut luotanne tuoden meille ilosanoman uskostanne ja rakkaudestanne. Hän on kertonut, kuinka te aina pidätte meitä rakkaassa muistossa, ikävöiden nähdä meitä, kuten mekin teitä.7. Me olemme, veljet, kaikessa hädässämme ja ahdingossamme näin saaneet teidän uskostanne lohdutusta teihin nähden.8. Me voimme taas elää, jos te pysytte lujina Herrassa.9. Miten voimmekaan kyllin kiittää Jumalaa teidän tähtenne kaikesta siitä ilosta, mikä meillä on teistä Jumalan edessä! Room. 1:10-1110. Me rukoilemme öin ja päivin kaikesta sydämestämme, että saisimme nähdä teidän kasvonne ja täydentää sen, mitä teidän uskostanne puuttuu.11. Itse Jumala, meidän Isämme, ja Herramme Jeesus ohjatkoon matkamme teidän luoksenne.
Kasvu pyhityksessä
12.Herra antakoon teille yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne ja kaikkia kohtaan, kuten meilläkin on teitä kohtaan.13. Hän vahvistakoon sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa.