Toinen Samuelin kirja
16 LUKU
Siiba ja Mefiboset
1. Daavidin kuljettua vähän matkaa vuoren laelta häntä vastaan tuli Siiba, Mefibosetin palvelija. Hänellä oli mukanaan satuloitu aasipari, jonka selässä oli 200 leipää, 100 rusinakakkua, 100 hedelmää ja leili viiniä.
2. Kuningas kysyi Siibalta: "Mitä sinä näillä teet?" Siiba vastasi: "Aasit ovat kuninkaan perheelle ratsastettaviksi, leipä ja hedelmät palvelijoille syötäviksi ja viini uupuneiden juotavaksi erämaassa."
3. Kuningas sanoi: "Mutta missä sinun herrasi poika on?" Siiba vastasi: "Hän jäi Jerusalemiin, sillä hän ajatteli: 'Nyt Israelin kansa antaa minulle takaisin isäni kuninkuuden'."
4. Niin kuningas sanoi Siiballe: "Kaikki, mitä Mefibosetilla on, tulee sinun omaksesi." Siiba vastasi: "Minä kumarran. Suo minun saada armo sinun silmiesi edessä, herrani kuningas."
Siimei kiroilee Daavidia
5. Kuningas Daavidin tullessa Bahurimiin sieltä tuli mies, joka oli sukua Saulin perheelle, nimeltä Siimei, Geeran poika. Hän tuli ja kiroili tullessaan.
6. Hän viskeli kivillä Daavidia ja kaikkia kuningas Daavidin palvelijoita, vaikka koko väki ja kaikki urhot olivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.
7. Kiroillessaan häntä Siimei sanoi: "Pois, pois, sinä murhamies, sinä lurjus1!
8. Herra kostaa sinulle kaiken Saulin perheen veren, hänen, jonka sijaan sinä olet tullut kuninkaaksi. Herra antaa nyt kuninkuuden poikasi Absalomin käteen. Sinä olet itse joutunut onnettomuuteen. Olethan sinä murhamies."
9. Niin Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: "Miksi tuo koiranraato saa kiroilla herraani, kuningasta? Anna minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki."
10. Mutta kuningas vastasi: "Mitä teillä on kanssani tekemistä, te Serujan pojat? Jos hän kiroilee, kun Herra on käskenyt häntä: 'Kiroile Daavidia', niin kuka voi sanoa: 'Miksi teet niin?'"
11. Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoilleen: "Oma poikani, joka on lähtenyt ruumiistani, väijyy henkeäni. Miksi ei sitten tämä benjaminilainen? Antakaa hänen olla, kiroilkoon vain, jos Herra on häntä käskenyt.
12. Ehkä Herra vielä näkee minun kurjuuteni ja maksaa minulle hyvällä sen kirouksen, joka tänä päivänä kohtaa minua."
13. Daavid vaelsi miehineen tietä myöten. Siimei kulki pitkin vuoren kuvetta rinnan hänen kanssaan, kiroili kulkiessaan, viskeli kiviä ja heitteli soraa.
14. Kun kuningas ja hänen väkensä saapuivat uupuneina [Jordanille]2, he levähtivät siellä.
Absalom neuvottelee
15. Absalom ja hänen kanssaan olevat Israelin miehet olivat tulleet Jerusalemiin, ja Ahitofel oli hänen kanssaan.
16. Kun arkilainen Huusai, Daavidin ystävä, tuli Absalomin luo, hän sanoi tälle: "Eläköön kuningas! Eläköön kuningas!"
17. Absalom sanoi Huusaille: "Tällainenko on rakkautesi ystävääsi kohtaan? Miksi et mennyt ystäväsi kanssa?"
18. Huusai vastasi Absalomille: "Ei, vaan kenet Israelin miehet ovat valinneet, sen puolella minä olen, ja sen luokse minä jään.
19. Toisekseen: ketä minä palvelisin? Enkö hänen poikaansa? Kuten olen palvellut isääsi, niin tahdon palvella sinuakin."
20. Absalom sanoi Ahitofelille: "Antakaa nyt neuvo, mitä meidän on tehtävä."
21. Ahitofel vastasi Absalomille: "Mene isäsi sivuvaimojen luo, jotka hän on jättänyt linnaa vartioimaan. Silloin koko Israel saa kuulla, että sinä olet saattanut itsesi isäsi vihoihin, ja kaikki jotka ovat sinun kanssasi, saavat rohkeutta."
22. Absalomille pystytettiin teltta katolle. Hän meni isänsä sivuvaimojen luo koko Israelin nähden.
23. Ahitofelin antama neuvo oli siihen aikaan kuin Jumalalta saatu vastaus: sen arvoinen oli jokainen Ahitofelin neuvo sekä Daavidille että Absalomille.