Toinen Samuelin kirja
15 LUKU
Absalomin kapina
1. Absalom hankki itselleen vaunut ja hevoset sekä 50 miestä, jotka juoksivat hänen edellään.
2. Hänellä oli tapana asettua varhain aamulla portille johtavan tien viereen. Kun joku oli tulossa kuninkaan eteen saamaan oikeutta riita-asiassaan, Absalom kutsui hänet ja kysyi: "Mistä kaupungista sinä olet?" Kun tämä vastasi: "Palvelijasi on siitä tai siitä Israelin sukukunnasta,"
3. Absalom sanoi hänelle: "Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka kuuntelisi sinua."
4. Hän lisäsi: "Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin tulisi eteeni jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, ja minä saattaisin hänet oikeuteensa."
5. Kun joku lähestyi kumartaakseen häntä, Absalom ojensi kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä.
6. Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta. Sillä tavalla Absalom varasti Israelin miesten sydämet.
7. Neljän vuoden kuluttua Absalom sanoi kuninkaalle: "Salli minun mennä Hebroniin täyttämään lupaus, jonka olen tehnyt Herralle.
8. Asuessani Gesurissa aramealaisten parissa palvelijasi teki lupauksen ja sanoi: 'Jos Herra antaa minun tulla takaisin Jerusalemiin, niin minä palvelen Herraa'."
9. Kuningas sanoi hänelle: "Mene rauhassa!" Niin Absalom nousi ja meni Hebroniin.
10. Hän oli lähettänyt viestinviejiä kaikkiin Israelin heimoihin sanomaan: "Kun kuulette pasuunan äänen, huutakaa: 'Absalom on tullut kuninkaaksi Hebronissa'."
11. Absalomin kanssa oli Jerusalemista kutsuvieraina mennyt 200 miestä. Nämä menivät sinne hyvässä uskossa, tietämättä mitään koko asiasta.
12. Uhratessaan teurasuhrejaan Absalom lähetti noutamaan luokseen kotikaupungistaan Giilosta myös Ahitofelin, Daavidin neuvonantajan. Näin salaliitto vahvistui, ja yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle.
13. Daavidin luo mentiin ilmoittamaan: "Israelin miesten sydämet ovat kääntyneet Absalomin puolelle."
14. Silloin Daavid sanoi kaikille palvelijoilleen, jotka olivat hänen luonaan Jerusalemissa: "Nouskaa, paetkaamme, sillä meillä ei ole muuta pelastusta Absalomin käsistä. Lähtekää kiiruusti, ettei hän äkkiä saavuttaisi meitä, saattaisi meille onnettomuutta ja surmaisi kaupungin asukkaita miekan terällä."
15. Kuninkaan palvelijat vastasivat kuninkaalle: "Tehtäköön aivan kuten herrani, kuningas, harkitsee parhaaksi. Me olemme sinun palvelijoitasi."
16. Niin kuningas lähti, ja koko hänen hovinsa seurasi häntä. Kuningas jätti kuitenkin kymmenen sivuvaimoaan vartioimaan linnaa.
17. Kuninkaan lähtiessä kaikki väki seurasi häntä. He pysähtyivät kaukaisimman talon kohdalle, ja
18. kaikki hänen palvelijansa kulkivat hänen ohitseen. Myös kaikki kreetit ja pleetit1 sekä kaikki gatilaiset, 600 miestä, jotka olivat tulleet Ittain mukana Gatista, kulkivat kuninkaan ohi.
19. Kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille: "Miksi sinäkin tulet meidän kanssamme? Käänny takaisin ja jää kuninkaan luo. Sinähän olet vieras, vieläpä maanpaossa kotoasi.
20. Eilen sinä tulit. Ottaisinko minä jo tänään sinut harhailemaan meidän kanssamme matkallamme, kun minä itsekin menen, minne menenkin? Käänny takaisin ja vie veljesi mukanasi. Armo ja uskollisuus sinulle!"
21. Ittai vastasi kuninkaalle: "Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää: missä paikassa herrani kuningas on, siellä tahtoo myös palvelijasi olla, olkoonpa se elämäksi tai kuolemaksi."
22. Daavid sanoi Ittaille: "Tule sitten ja kulje ohitseni." Niin gatilainen Ittai kulki ohi mukanaan kaikki hänen miehensä sekä kaikki vaimot ja lapset, jotka olivat hänen kanssaan.
23. Maan koko kansa itki ääneen väen kulkiessa ohi. Kuninkaan mennessä Kidronin laakson poikki kaikki väki kulki erämaan tielle päin.
24. Siinä olivat myös Saadok ja hänen kanssaan kaikki leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkia. He laskivat Jumalan arkin maahan, ja Ebjatar uhrasi, kunnes kaupungista tullut väki oli ehtinyt kulkea ohi.
25. Kuningas sanoi Saadokille: "Vie Jumalan arkki takaisin kaupunkiin. Jos minä saan armon Herran silmien edessä, hän tuo minut takaisin ja antaa minun vielä nähdä hänet ja hänen pyhäkkönsä.
26. Mutta jos hän sanoo: 'Minä en ole mielistynyt sinuun', niin tehköön hän minulle, mitä hyväksi näkee."
27. Kuningas sanoi pappi Saadokille: "Sinähän olet näkijä. Palaa rauhassa kaupunkiin, sinä ja sinun poikasi Ahimaas ja Ebjatarin poika Joonatan, molemmat poikanne, teidän kanssanne.
28. Minä viivyn kahlauspaikoissa erämaassa, kunnes teiltä tulee sanomia minun tiedokseni."
29. Niin Saadok ja Ebjatar veivät Jumalan arkin takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne.
30. Daavid kulki itkien Öljymäkeä ylös, pää peitettynä ja paljain jaloin. Kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, oli myös peittänyt päänsä, ja he kulkivat itkien lakkaamatta.
31. Kun Daavidille kerrottiin, että myös Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella, hän sanoi: "Herra, käännä Ahitofelin neuvo tyhmyydeksi."
32. Kun sitten Daavid oli tullut vuoren laelle, jossa Jumalaa rukoiltiin, tuli arkilainen Huusai häntä vastaan, paita reväistynä ja multaa pään päällä.
33. Daavid sanoi hänelle: "Jos sinä tulet minun kanssani, sinä olet minulle vain taakkana.
34. Mutta jos palaat kaupunkiin ja sanot Absalomille: 'Minä tahdon olla sinun palvelijasi, kuningas. Aiemmin olen ollut isäsi palvelija, mutta nyt tahdon olla sinun palvelijasi', niin sinä voit olla minulle avuksi tekemällä Ahitofelin neuvon tyhjäksi.
35. Siellähän ovat sinun kanssasi myös papit Saadok ja Ebjatar. Kaikki, mitä kuulet kuninkaan linnasta, ilmoita papeille, Saadokille ja Ebjatarille.
36. Heillä on siellä mukanaan molemmat poikansa, Saadokilla Ahimaas ja Ebjatarilla Joonatan. Näiden avulla te voitte lähettää minulle tiedon kaikesta, mitä kuulette."
37. Huusai, Daavidin ystävä, meni kaupunkiin Absalomin juuri tullessa Jerusalemiin.