Toinen Samuelin kirja
18 LUKU
Absalomin tappio ja kuolema
1. Daavid piti mukanaan olevan väen katselmuksen ja asetti sille tuhannen- ja sadanpäälliköt.
2. Sitten hän lähetti väen liikkeelle: yhtä kolmasosaa johti Jooab, toista Abisai, Serujan poika, Jooabin veli, ja kolmatta gatilainen Ittai. Kuningas sanoi väelle: "Minä lähden itsekin teidän kanssanne."
3. Mutta kansa vastasi: "Älä lähde. Jos me pakenemme, ei meistä välitetä, ja vaikka puolet meistä saisi surmansa, ei meistä silloinkaan välitettäisi, mutta sinä olet kuin kymmenen tuhatta meistä. Siksi on nyt parempi, että olet valmiina tulemaan meille avuksi kaupungista."
4. Kuningas sanoi heille: "Minä teen, minkä te hyväksi näette." Hän asettui portin pieleen, ja koko sotaväki lähti liikkeelle sadan ja tuhannen miehen osastoina.
5. Mutta kuningas käski Jooabia, Abisaita ja Ittaita: "Pidelkää minulle mieliksi hellävaroen nuorukaista Absalomia." Koko kansa kuuli, kuinka kuningas antoi kaikille päälliköille käskyn Absalomista.
6. Sotaväki lähti kentälle Israelia vastaan. Taistelu tapahtui Efraimin metsässä.
7. Daavidin palvelijat voittivat Israelin sotaväen, ja sinä päivänä oli suuri mieshukka: 20.000 miestä.
8. Taistelu levisi koko siihen seutuun. Metsä söi sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.
9. Absalom osui yhteen Daavidin palvelijain kanssa, ja hän ratsasti muulilla. Kun muuli tuli suuren tiheäoksaisen tammen alle, hän tarttui hiuksistaan tammeen ja jäi riippumaan taivaan ja maan välille, kun muuli juoksi pois hänen altaan.
10. Eräs mies näki sen ja ilmoitti Jooabille: "Minä näin Absalomin riippuvan tammessa."
11. Jooab sanoi miehelle, joka ilmoitti sen hänelle: "Jos sinä näit sen, miksi et lyönyt häntä siinä maahan? Minun olisi ollut annettava sinulle kymmenen hopeasekeliä ja vyö."
12. Mies vastasi: "Vaikka käsiini punnittaisiin tuhat hopeasekeliä, en sittenkään kävisi käsiksi kuninkaan poikaan. Kuningashan käski meidän kuultemme sinua, Abisaita ja Ittaita, sanoen: 'Pitäkää huoli nuorukaisesta Absalomista'.
13. Vai kavaltaisinko minä oman henkeni? Eihän mikään pysy salassa kuninkaalta, ja sinä pysyisit kyllä syrjässä.
14. Niin Jooab sanoi: "Minä en kuluta aikaa kanssasi." Hän otti kolme keihästä käteensä ja pisti ne Absalomin rintaan tämän ollessa vielä elossa tammessa.
15. Kymmenen nuorta miestä, Jooabin aseenkantajaa, meni Absalomin luo, ja he löivät hänet kuoliaaksi.
16. Sitten Jooab puhalsi pasuunaan. Sotaväki palasi ajamasta takaa Israelia, kun Jooab näin pysähdytti sen.
17. He ottivat Absalomin, heittivät hänet metsässä suureen kuoppaan ja pystyttivät hyvin suuren kiviroukkion hänen päälleen. Silloin koko Israel pakeni, kukin majalleen.
18. Absalom oli eläessään hankkinut ja pystyttänyt itselleen patsaan, joka on Kuninkaanlaaksossa. Hän sanoi: "Minulla ei ole poikaa1, joka säilyttäisi nimeni muiston." Patsaan hän oli kutsunut nimensä mukaan, ja sen nimi on vielä tänäkin päivänä Absalomin patsas.
Daavid saa tiedon Absalomin kuolemasta
19. Ahimaas, Saadokin poika, sanoi: "Minä juoksen saattamaan kuninkaalle sen ilosanoman, että Herra on auttanut hänet oikeuteensa vihollistensa käsistä."
20. Mutta Jooab sanoi hänelle: "Tänä päivänä et ole ilosanoman viejä. Jonakin muuna päivänä vienet ilosanoman, mutta tänä päivänä et vie ilosanomaa. Onhan kuninkaan poika kuollut."
21. Sitten Jooab sanoi eräälle kuusilaiselle2: "Mene ja ilmoita kuninkaalle, mitä olet nähnyt." Kuusilainen kumarsi Jooabille ja lähti juoksemaan.
22. Silloin Ahimaas, Saadokin poika, sanoi Jooabille: "Tulkoon mitä tahansa, mutta minä juoksen kuusilaisen perässä." Jooab sanoi: "Miksi sinä juoksisit, poikani, eihän sinulle siitä tule ilosanoman viejän palkkiota?"
23. "Tulkoon mitä tahansa, mutta minä juoksen." Silloin Jooab sanoi hänelle: "Juokse sitten." Ahimaas lähti juoksemaan Lakeuden tietä ja sivuutti kuusilaisen.
24. Daavid istui molempien porttien välissä. Tähystäjä meni portin katolle muurin päälle. Kun hän katseli ja tähyili, hän näki miehen tulevan juosten yksinään.
25. Tähystäjä huusi ja ilmoitti sen kuninkaalle. Niin kuningas sanoi: "Jos hän on yksin, hänellä on ilosanoma." Juoksija tuli yhä lähemmäksi.
26. Sitten tähystäjä näki toisen miehen tulevan juosten. Hän huusi porttiin sanoen: "Minä näen toisenkin miehen tulevan juosten yksinään." Kuningas sanoi: "Myös hän tuo ilosanomaa."
27. Tähystäjä sanoi: "Sen ensimmäisen juoksu näyttää minusta Ahimaasin, Saadokin pojan, juoksulta." Niin kuningas sanoi: "Hän on hyvä mies. Hän tulee tuoden hyviä sanomia."
28. Ahimaas huusi ja sanoi kuninkaalle: "Rauha!" Sitten hän kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on antanut sinun käsiisi ne miehet, jotka nostivat kätensä herraani, kuningasta, vastaan."
29. Niin kuningas kysyi: "Voiko nuorukainen Absalom hyvin?" Ahimaas vastasi: "Minä näin suuren väkijoukon, kun kuninkaan palvelija Jooab lähetti minut, palvelijasi. Mutta en tiedä, mitä se oli."
30. Kuningas sanoi: "Astu syrjään ja asetu sinne." Hän astui syrjään ja jäi seisomaan sinne.
31. Silloin kuusilainen tuli perille ja sanoi: "Ilosanoma herralleni, kuninkaalle: Herra on tänä päivänä auttanut sinut oikeuteesi kaikkien niiden käsistä, jotka ovat nousseet sinua vastaan."
32. Kuningas kysyi kuusilaiselta: "Voiko nuorukainen Absalom hyvin?" Kuusilainen vastasi: "Käyköön herrani kuninkaan vihollisille ja kaikille, jotka nousevat sinua vastaan tehdäkseen sinulle pahaa, niin kuin on käynyt sille nuorukaiselle."
Daavidin suru
33. Kuningas tuli kovin järkytetyksi, nousi portin päällä olevaan yläsaliin ja itki. Mennessään hän huusi: "Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!"