Toinen Samuelin kirja
19 LUKU
1. Jooabille ilmoitettiin: "Kuningas itkee ja suree Absalomia."
2. Voitto muuttui sinä päivänä suruksi kaikelle kansalle, kun se kuuli sanottavan, että kuningas oli murheissaan poikansa tähden.
3. Kansa tuli sinä päivänä kaupunkiin kuin varkain, kuten tulee varkain sotaväki, joka on häväissyt itsensä pakenemalla taistelusta.
4. Kuningas oli peittänyt kasvonsa, ja hän huusi kovalla äänellä: "Poikani Absalom! Absalom, poikani, oma poikani!"
Jooab nuhtelee Daavidia
5. Jooab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: "Sinä olet tänä päivänä saattanut häpeän kaikkien palvelijaisi kasvoille, vaikka he ovat pelastaneet sekä sinun oman henkesi että sinun poikiesi, tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen.
6. Sinähän rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotka sinua rakastavat. Sinä olet nyt antanut tietää, ettei sinulla olekaan päälliköitä eikä palvelijoita. Nyt minä tiedän, että jos Absalom olisi elossa, ja me kaikki olisimme tänään kuolleet, se olisi sinulle mieleen.
7. Mutta nouse nyt ylös, mene ulos ja puhuttele ystävällisesti palvelijoitasi. Minä vannon Herran kautta: jollet sinä mene ulos, niin totisesti yhtä ainoaakaan miestä ei jää luoksesi tänä yönä. Tämä on oleva sinulle suurempi onnettomuus kuin mikään, mikä on kohdannut sinua nuoruudestasi tähän päivään saakka."
8. Kuningas nousi ja asettui istumaan porttiin. Kaikelle kansalle ilmoitettiin ja sanottiin: "Kuningas istuu nyt portissa." Silloin kaikki väki tuli kuninkaan eteen. Israelin sotaväki taas oli paennut, kukin majalleen.
Daavid palaa Jerusalemiin
9. Israelin heimojen keskuudessa alettiin väitellä ja sanoa: "Kuningas on pelastanut meidät vihollistemme vallasta, hän on vapauttanut meidät filistealaisten käsistä. Nyt hän on Absalomia paossa, maasta poissa.
10. Mutta Absalom, jonka me olimme voidelleet kuninkaaksemme, on kuollut taistelussa. Miksi ette nyt ryhdy tuomaan kuningasta takaisin?"
11. Kuningas Daavid lähetti sanan papeille Saadokille ja Ebjatarille ja käski sanoa: "Puhukaa Juudan vanhimmille ja sanokaa: 'Miksi te olette viimeiset tuomaan kuningasta takaisin hänen linnaansa? Mitä koko Israel puhuu, on näet tullut kuninkaan tietoon hänen olinpaikkaansa.
12. Te olette minun veljiäni, minun luutani ja lihaani. Miksi te olette viimeiset tuomaan kuningasta takaisin?'
13. Amasalle sanokaa: 'Olethan sinä minun luutani ja lihaani. Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollet sinä ole kaikkea elinaikaasi sotapäällikköni Jooabin sijassa'."
14. Näin hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet, niin että he yhtenä miehenä lähettivät sanomaan kuninkaalle: "Tule takaisin, sinä ja kaikki palvelijasi."
15. Kuningas palasi ja tuli Jordanille. Juuda oli tullut Gilgaliin mennäkseen kuningasta vastaan ja tuodakseen hänet Jordanin yli.
Daavid armahtaa Siimein ja Mefibosetin
16. Myös Siimei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, lähti kiiruusti Juudan miesten kanssa kuningas Daavidia vastaan.
17. Hänen kanssaan oli 1000 miestä Benjaminista sekä Siiba, Saulin perheen palvelija 15 poikansa ja 20 palvelijansa kanssa. Nämä olivat rientäneet Jordanille ennen kuningasta
18. ja menneet yli kahlauspaikasta tuomaan kuninkaan perhettä ja toimittamaan, mitä hän näkisi hyväksi määrätä. Siimei, Geeran poika, heittäytyi kuninkaan eteen, kun tämä oli lähtemässä Jordanin yli,
19. ja sanoi kuninkaalle: "Älköön herrani lukeko minulle pahaa tekoani älköönkä muistelko, kuinka väärin palvelijasi teki sinä päivänä, jona herrani, kuningas, lähti Jerusalemista. Älköön kuningas panko sitä sydämelleen.
20. Palvelijasi tuntee, että olen tehnyt synnin. Siksi minä olen tänä päivänä ensimmäisenä koko Joosefin heimosta tullut tänne herraani, kuningasta, vastaan."
21. Abisai, Serujan poika, puuttui puheeseen ja sanoi: "Eikö Siimeitä ole rangaistava kuolemalla siitä, että hän on kiroillut Herran voideltua?"
22. Mutta Daavid vastasi: "Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat, kun tulette minulle tänä päivänä kiusaajaksi harhatielle1? Olisiko ketään Israelissa tänään rangaistava kuolemalla? Minä tiedän tulleeni tänä päivänä Israelin kuninkaaksi."
23. Kuningas sanoi Siimeille: "Sinä et kuole." Kuningas vannoi sen hänelle.
24. Myös Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli tullut kuningasta vastaan. Hän ei ollut siistinyt jalkojaan eikä partaansa, ei myöskään pesettänyt vaatteitaan siitä päivästä, jona kuningas oli lähtenyt, siihen päivään asti, jona hän rauhassa tuli takaisin.
25. Kun hän nyt tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, tämä sanoi hänelle: "Miksi sinä et tullut minun kanssani, Mefiboset?"
26. Hän vastasi: "Herrani, kuningas, palvelijani petti minut. Palvelijasi sanoi hänelle: 'Satuloi aasini, että ratsastaisin sillä ja menisin kuninkaan kanssa. Palvelijasihan on ontuva.
27. Mutta hän on panetellut palvelijaasi herralle kuninkaalle. Herrani, kuningas, on kuitenkin kuin Jumalan enkeli. Tee siis, mitä hyväksi näet.
28. Olihan koko minun isäni suku herrani, kuninkaan, edessä kuoleman oma, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydässäsi. Mitäpä minulla on enää muuta oikeutta ja mitä valittamista kuninkaalle?"
29. Kuningas sanoi hänelle: "Mitäs tuosta enää puhut? Minä sanon, että sinä ja Siiba saatte jakaa keskenänne maaomaisuuden."
30. Niin Mefiboset sanoi kuninkaalle: "Ottakoon hän sen vaikka kokonaan, kun kerran herrani, kuningas, on palannut rauhassa kotiinsa."
Daavid ja Barsillai
31. Gileadilainen Barsillaikin oli tullut Roogelimista. Hän meni kuninkaan kanssa Jordanille saattamaan häntä sen yli.
32. Barsillai oli hyvin vanha, 80-vuotias. Hän oli elättänyt kuningasta tämän ollessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvin rikas mies.
33. Kuningas sanoi nyt Barsillaille: "Tule minun mukanani, niin minä elätän sinua luonani Jerusalemissa."
34. Mutta Barsillai vastasi: "Lieneekö minulla enää montakaan ikävuotta, että menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin?
35. Olen nyt 80 vuoden ikäinen. Osaisinko enää erottaa hyvää pahasta, tai maistuisiko palvelijallesi miltään se, mitä hän syö ja mitä juo? Tai kuuluisiko minusta enää miltään laulajain ja laulajattarien laulu? Miksi palvelijasi vielä tulisi herralleni, kuninkaalle kuormaksi?
36. Palvelijasi seuraa kuningasta vain vähän matkaa tuolle puolelle Jordanin. Miksi kuningas antaisi minulle sellaisen korvauksen?
37. Salli palvelijasi palata takaisin saadakseni kuolla omassa kaupungissani isäni ja äitini haudan ääressä. Mutta tässä on palvelijasi Kimham, menköön hän herrani, kuninkaan, kanssa. Tee hänelle, mitä hyväksi näet."
38. Niin kuningas sanoi: "Kimham tulkoon minun kanssani, ja minä teen hänelle, mitä sinä hyväksi näet. Kaiken, mitä minulta toivot, minä teen sinulle."
39. Sitten kaikki väki meni Jordanin yli. Myös kuningas itse meni. Kuningas suuteli Barsillaita ja siunasi häntä2. Sitten tämä palasi kotiinsa.
40. Kuningas meni Gilgaliin, ja Kimham meni hänen mukanaan, samoin myös kaikki Juudasta oleva väki. He ja puolet Israelin kansasta veivät kuninkaan virran yli sinne.
Juudan ja Israelin kiista
41. Kaikki muut Israelin miehet tulivat silloin kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: "Miksi meidän veljemme, Juudan miehet, ovat varkain tuoneet Jordanin yli kuninkaan, hänen perheensä ja kaikki Daavidin miehet hänen kanssaan?"
42. Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: "Onhan kuningas meille läheisempi. Miksi vihastut siitä? Olemmeko me syöneet kuninkaan suihimme, tai olemmeko vieneet hänet itsellemme?"
43. Israelin miehet vastasivat Juudan miehille ja sanoivat: "Minulla on kymmenen kertaa suurempi osa kuninkaaseen, myös Daavidiin, kuin sinulla. Miksi olet syrjinyt minua? Enkö minä ensin puhunut kuninkaani takaisin tuomisesta?" Mutta Juudan miesten sanat olivat kovempia kuin Israelin miesten sanat.