1.Viiden päivän kuluttua ylimmäinen pappi Ananias meni Kesareaan muutamien vanhinten ja Tertullus-nimisen asianajajan kanssa. He ilmoittivat maaherralle syyttävänsä Paavalia.2. Kun Paavali oli kutsuttu esille, Tertullus ryhtyi syyttämään häntä ja sanoi:3. "Sinun toimestasi, korkea-arvoinen Feeliks, me olemme saaneet nauttia runsasta rauhaa, ja sinun huolenpidostasi on saatu aikaan parannuksia tämän kansan hyväksi. Sen me kaikin puolin, kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme.4. Etten aivan kauan viivyttäisi sinua, minä pyydän sinua suosiollisesti kuulemaan meitä hetkisen.5. Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja koko maailman kaikkien juutalaisten keskuudessa, ollen nasaretilaisten lahkon päämies. Ap. t. 17:6; Ap. t. 21:286. Hän on koettanut saastuttaa pyhäkönkin. Sen tähden otimme hänet kiinni. [Tahdoimme tuomita hänet oman lakimme mukaan, {Joissakin käsikirjoituksissa ovat hakasuluissa olevat sanat.}7. mutta komentaja Lysias tuli paikalle, riisti väkivalloin hänet käsistämme ja vei hänet pois.8. Komentaja sanoi, että niiden, jotka tahtovat esittää syytteen häntä vastaan, on tultava sinun luoksesi.]1 Häntä kuulustelemalla voit itse päästä perille kaikesta siitä, mistä me häntä syytämme."9. Juutalaiset yhtyivät tähän syytökseen ja väittivät asian olevan niin.
Paavalin puolustuspuhe
10.Kun maaherra oli viitannut, että Paavali sai puhua, tämä vastasi: "Koska tiedän sinun monta vuotta olleen tämän kansan tuomarina, puhun luottavasti asiani puolesta.11. Kuten voit asian tarkistaa, ei ole enempää kuin 12 päivää siitä, kun menin Jerusalemiin rukoilemaan.12. He eivät tavanneet minua kenenkään kanssa väittelemästä eikä aikaansaamasta väentungoksia temppelissä, synagogissa tai kaupungilla.13. He eivät myöskään voi näyttää sinulle toteen sitä, mistä he nyt minua syyttävät.14. Sen minä kuitenkin sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he sanovat lahkoksi, niin palvelen isieni Jumalaa, että uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna [Mooseksen] laissa ja profeetoissa.15. Minulla on se toivo Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota he itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että väärien2. {Vanhurskasten ylösnousemus on Kristuksen toisen tulemisen yhteydessä seurakuntakauden lopussa (1Kor.15:23. 1Tess.4:14-16. Ilm.20:4-6. Muiden ylösnousemus on tuomion tullessa (Ilm.20:12,13).}16. Siksi minä myös ahkeroin, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.17. Useiden vuosien kuluttua tulin nyt tuomaan kansalleni avustuslahjaa ja toimittamaan uhreja.18. Niitä toimittaessani muutamat Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut puhdistautuneena pyhäkössä. Mitään väentungosta tai meteliä ei ollut.19. Heidän tulisi nyt olla saapuvilla sinun edessäsi ja syyttää, jos heillä olisi jotakin minua vastaan.20. Tai sanokoot nämä läsnäolevat, mitä rikollista he huomasivat minussa, kun seisoin Neuvoston edessä,21. ellei siksi luettane tätä ainoaa lausetta, jonka huusin seisoessani heidän keskellään: 'Kuolleitten ylösnousemuksen tähden olen tänään teidän tuomittavananne'."22. Feeliksillä oli varsin tarkka tieto tästä tiestä. Hän lykkäsi heidän asiansa myöhemmäksi sanoen: "Kun komentaja Lysias tulee tänne, tutkin teidän asianne."23. Hän antoi sadanpäällikölle käskyn pitää Paavalia vartioituna, mutta lievässä vankeudessa, estämättä ketään hänen omaisistaan tekemästä hänelle palvelusta.24. Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli juutalaissyntyisen vaimonsa Drusillan kanssa, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen.25. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta, Feeliks pelästyi ja sanoi: "Mene tällä haavaa pois. Kun minulle sopii, kutsutan sinut taas."26. Sen ohessa hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, ja siksi hän useita kertoja haetti hänet luokseen ja puheli hänen kanssaan.27. Kahden vuoden kuluttua Porkius Festus tuli Feeliksin sijaan3. Kun Feeliks tavoitteli juutalaisten suosiota, jätti hän Paavalin kahleisiin. {Antonius Feeliks oli maaherrana vv. 52-59 ja Porkius Festus vv. 59-62.}