Apostolien teot

25 LUKU

Paavali ja maaherra Festus

1. Astuttuaan maaherran virkaan Festus meni kolmen päivän kuluttua Kesareasta Jerusalemiin. 2. Ylipapit ja juutalaisten johtomiehet ilmoittivat hänelle syyttävänsä Paavalia. He pyysivät häneltä 3. ja anoivat itselleen sitä suosionosoitusta Paavalia vastaan, että tämä haettaisiin Jerusalemiin. He näet valmistivat väijytystä surmatakseen hänet matkalla. 4. Festus vastasi, että Paavalia pidettiin vartioituna Kesareassa, ja että hän itse aikoi piakkoin mennä sinne. 5. Hän lisäsi: "Tulkoot siis teidän johtomiehenne minun mukanani ja syyttäkööt häntä siellä, jos hänessä on jotakin väärää." 6. Viivyttyään heidän luonaan vain 8 tai 10 päivää hän meni alas Kesareaan. Seuraavana päivänä hän istui tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin eteensä. 7. Kun tämä oli saapunut, Jerusalemista tulleet juutalaiset asettuivat hänen ympärilleen ja esittivät useita ja raskaita syytöksiä. He eivät kuitenkaan kyenneet näyttämään niitä toteen. 8. Paavali torjui ne sanoen: "En ole rikkonut mitään juutalaisten lakia, temppeliä enkä keisaria vastaan." 9. Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota, kysyi Paavalilta: "Tahdotko mennä Jerusalemiin ja siellä vastata näihin syytöksiin minun edessäni?" 10. Paavali vastasi: "Minä seison keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon. Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, kuten sinäkin aivan hyvin tiedät. 11. Jos olen muuten rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta. Jos taas se, mistä nämä minua syyttävät, on perätöntä, niin kukaan ei voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin." 12. Keskusteltuaan neuvonantajiensa kanssa Festus vastasi: "Keisariin olet vedonnut, mene siis keisarin eteen."

Festus esittää Paavalin asian Agrippa II:lle

13. Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja Bernike1 saapuivat Kesareaan tervehtimään Festusta. {Herodes Agrippa I:n (ks. Ap.t.12:1.) poika Herodes Agrippa II (53-70 jKr.) oli aluksi Rooman hallituksen asettama Filippuksen neljännesruhtinaskunnan hallitsija ja sitten Galilean ja Perean vasallikuningas. Bernike oli hänen sisarensa.} 14. Kun he viipyivät siellä useita päiviä, Festus kertoi Paavalin asiasta kuninkaalle: "Täällä on eräs mies, jonka Feeliks on jättänyt vankeuteen. 15. Käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat ilmoittivat syyttävänsä häntä ja vaativat hänelle tuomiota. 16. Minä vastasin heille: 'Roomalaisten tapa ei ole antaa ketään syyttäjiensä armoille, ennen kuin syytetty on asetettu vastakkain syyttäjäinsä kanssa ja saanut puolustautua syytöstä vastaan'. 17. Heidän kokoonnuttuaan tänne minä viivyttelemättä seuraavana päivänä istuin tuomarinistuimelle ja käskin tuoda miehen eteeni. 18. Kun hänen syyttäjänsä seisoivat hänen ympärillään, he eivät syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikoksesta kuin olin odottanut. 19. Heillä oli häntä vastaan erimielisyyttä joistakin heidän uskontonsa asioista ja jostakin Jeesuksesta, joka oli kuollut, mutta jonka Paavali väitti elävän. 20. Ollessani epätietoinen, miten tällainen asia oli tutkittava, minä kysyin, tahtoiko hän mennä Jerusalemiin ja antaa ratkaista asiansa siellä. 21. Kun Paavali vetosi ja vaati, että hänet oli säilytettävä keisarillisen majesteetin tutkittavaksi, minä käskin vartioida häntä, kunnes lähetän hänet keisarin eteen." 22. Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin haluaisin kuulla sitä miestä." Tämä sanoi: "Huomenna saat kuulla häntä." 23. Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike tulivat kaikessa komeudessaan ja menivät juhlasaliin päällikköjen ja kaupungin ylhäisten kanssa. Paavali tuotiin sinne Festuksen käskystä. 24. Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki muut kanssamme läsnäolevat. Te näette tässä miehen, jonka tähden juutalaisten koko joukko sekä Jerusalemissa että täällä on ahdistanut minua huutaen, ettei hänen ole annettava elää. 25. En ole kuitenkaan todennut hänen tehneen mitään sellaista, mistä seuraisi kuolemanrangaistus. Mutta kun hän itse vetosi keisarilliseen majesteettiin, minä päätin lähettää hänet sinne. 26. Minulla ei kuitenkaan ole mitään varmoja tosiasioita kirjoitettavaksi herralleni. Siksi tuotinkin hänet teidän eteenne ja varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, että minulla tutkinnan jälkeen olisi mitä kirjoittaa. 27. Minusta ei näytä asialliselta lähettää vanki ilmoittamatta samalla, mistä häntä syytetään."



Kirjaudu
Rekisteröidy