1.Kun oli päätetty, että me1 lähtisimme meritse Italiaan, Paavali ja muutamat muut vangit annettiin Julius-nimisen keisarillisen sotaväen sadanpäällikön haltuun. Ap. t. 25:12{Sana me osoittaa, että Luukas lähti matkaan samalla laivalla.}2. Me astuimme adramyttionilaiseen2 laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle. Mukanamme oli Aristarkus, makedonialainen Tessalonikasta. {Adramyttion oli satamakaupunki Vähän Aasian länsirannikolla Trooaan ja Lesbos-saaren lähellä.}3. Seuraavana päivänä me saavuimme Siidoniin. Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo saamaan hoitoa.4. Lähdettyämme sieltä merelle purjehdimme vastatuulen takia Kyproksen suojaan5. ja jatkoimme purjehdusta Kilikian ja Pamfylian edustalla olevan meren yli Lykian Myrraan.6. Siellä sadanpäällikkö tapasi aleksandrialaisen3 laivan, jonka oli määrä purjehtia Italiaan, ja hän siirsi meidät siihen. {Aleksandria Niilin suulla oli Egyptin pääkaupunki.}7. Me purjehdimme monta päivää hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Tuuli esti meitä pääsemästä sinne, ja me purjehdimme Salmonen niemen ohi Kreetan suojaan.8. Vaivoin kuljettuamme rannikon tuntumassa me tulimme Kauniit Satamat-nimiseen paikkaan, jonka lähellä oli Lasaian kaupunki.9. Kun aikaa oli kulunut paljon, ja purjehtiminen oli vaarallista, sillä paastonaikakin4 oli jo ohi, Paavali varoitti heitä: {Syksyllä suuren sovituspäivän jälkeen (3Moos.16.).}10. "Miehet, minä näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja vaaralliseksi ei vain lastille ja laivalle, vaan myös meidän hengellemme."11. Sadanpäällikkö uskoi kuitenkin enemmän perämiestä ja laivan omistajaa kuin Paavalin sanoja.12. Kun satama oli sopimaton talvehtimiseen, useimmat olivat sitä mieltä, että heidän oli lähdettävä sieltä voidakseen ehkä päästä talvehtimaan Foiniks-nimiseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin.13. Etelätuulen alkaessa puhaltaa he luulivat pääsevänsä päämääräänsä, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan Kreetan rannikon tuntumassa.14. Ennen pitkää saaren yli syöksyi raju tuuli, koillismyrskyksi sanottu.
Myrskyssä tuuliajolla
15.Laiva ryöstäytyi sen mukaan voimatta nousta vastatuuleen. Me jätimme sen ajelehtimaan ja jouduimme tuuliajolle.16. Päästyämme Klauda-nimisen pienen saaren suojaan me töintuskin saimme laivaveneen korjuuseen.17. Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varotoimiin ja sitoivat laivan ympäri köysiä. Peläten ajautuvansa Syrtteihin5 he laskivat purjeet alas ja ajelehtivat tuulen mukana. {Syrtit ovat kaksi matalaa ja vaarallista lahtea Afrikan pohjoisrannikoilla.}18. Kun kova rajuilma ahdisti meitä, he heittivät seuraavana päivänä lastia mereen.19. Kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat mereen laivan kaluston.20. Kun aurinkoa ja tähtiä ei näkynyt moneen päivään, ja kova myrsky yhä raivosi, meiltä katosi viimein kaikki pelastumisen toivo.
Paavali rohkaisee
21.Kun oli oltu kauan syömättä, Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt noudattaa minun neuvoani ja olla lähtemättä Kreetasta. Siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta.22. Nyt minä kuitenkin kehotan teitä olemaan turvallisella mielellä, sillä kukaan teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva menetetään.23. Viime yönä luonani seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma olen ja jota myös palvelen.24. Hän sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinun on mentävä keisarin eteen. Jumala myös lahjoittaa sinulle kaikki kanssasi purjehtivat.'25. Olkaa siksi turvallisella mielellä. Minulla on se usko Jumalaan, että niin käy kuin minulle on puhuttu.26. Meidän on ajauduttava jollekin saarelle."
Haaksirikko ja pelastuminen
27.Tuli 14 yö meidän ajelehtiessamme Adrianmerellä. Merimiehistä tuntui keskiyön aikaan, että oltiin lähestymässä jotakin maata.28. Luodattuaan he totesivat syvyydeksi 20 syltä. Vähän matkaa kuljettuaan he luotasivat uudelleen, ja syvyyttä todettiin olevan 15 syltä.29. Peläten meidän ajautuvan karille he laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja odottivat päivän tuloa.30. Merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat veneen mereen sillä tekosyyllä, että veisivät keulapuolesta ankkureita.31. Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotilaille: "Jos nuo eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua."32. Silloin sotilaat hakkasivat poikki veneen köydet ja antoivat sen pudota pois.33. Vähää ennen päivän koittoa Paavali kehotti kaikkia nauttimaan ruokaa. Hän sanoi: "Te olette tänään jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä, ettekä ole ottaneet mitään ravintoa.34. Siksi minä kehotan teitä nauttimaan ruokaa. Se on tarpeen, jos meidän on mieli pelastua. Yhdeltäkään teistä ei ole hiuskarvaakaan päästä katoava."35. Tämän sanottuaan hän otti leivän, kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja rupesi syömään.36. He kaikki rohkaistuivat ja ottivat ruokaa.37. Meitä oli laivassa kaikkiaan 276 henkeä.38. Syötyään kylliksi he kevensivät laivaa heittämällä viljan mereen.
Laiva ajautuu rantaan
39.Päivän tultua he eivät tunteneet maata. He huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta. He päättivät laskea laivan siihen, jos mahdollista.40. Hakaten ankkuriköydet poikki he jättivät ankkurit mereen. Samalla he päästivät peräsinten köydet, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti.41. He joutuivat kuitenkin riutalle ja antoivat laivan törmätä siihen. Sen keulapuoli tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, kun taas peräpuoli hajosi aaltojen voimasta.42. Sotilaat aikoivat tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla pakoon.43. Sadanpäällikkö, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heidät siitä aikeesta. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä veteen ja mennä maihin.44. Heidän perässään menivät muut, ketkä laudoilla, ketkä laivankappaleilla. Näin kaikki pelastuivat maalle.