1.Minä sanoin sydämessäni: Tahdonpa koetella sinua ilolla, nauti onnesta! Mutta sekin oli turhuutta. Luuk. 12:19-202. Naurusta sanoin: "Mieletöntä!" ja ilosta: "Mitä se hyödyttää?"3. Minä ajattelin virkistää ruumistani viinillä, kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta. Päätin antaa vallan mielettömyydelle, kunnes näkisin, mitä ihmisten olisi hyvä tehdä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.4. Minä ryhdyin suuriin töihin: Rakensin itselleni taloja, istutin viinitarhoja,5. laitoin puutarhoja ja puistoja istuttaen niihin kaikkinaisia hedelmäpuita.6. Tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä metsiköitä, joissa kasvoi puita.7. Ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli. Minulla oli myös karjaa, nautoja ja lampaita paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa.8. Minä kokosin itselleni myös hopeaa ja kultaa sekä kuninkaitten ja maakuntien aarteita. Minä hankin itselleni laulajia ja laulajattaria sekä ihmislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja.9. Minä tulin suureksi ja yhä suuremmaksi yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Sen ohessa minussa pysyi viisauteni.10. En evännyt silmiltäni mitään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa. Sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta siitä.11. Mutta tarkastellessani kaikkia töitä, joita käteni olivat suorittaneet, ja vaivannäköäni niitä tehdessäni, niin havaitsin kaiken sen olevan turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mistään [niistä] ei ole hyötyä auringon alla.
Viisaus ja tyhmyys
12.Kääntyessäni vertailemaan viisautta, mielettömyyttä ja tyhmyyttä - mitäpä kuninkaan jälkeen tuleva ihminen voi muuta kuin tehdä, mitä jo ennen on tehty? -13. minä näin, että viisaus on hyödyllisempi kuin tyhmyys, kuten valo on hyödyllisempi kuin pimeys.14. Viisaalla on silmät päässään, tyhmä taas vaeltaa pimeässä. Mutta senkin minä käsitin, että toisen käy niin kuin toisenkin.15. Sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin. Miksi olen sitten tullut niin ylen viisaaksi? Minä sanoin sydämessäni: turhuutta on ollut sekin!.16. Viisaasta enempää kuin tyhmästäkään ei jää ikuista muistoa, vaan tulevina päivinä kaikki unohdetaan. Ja eikö viisas kuole kuten tyhmäkin?17. Niin minä vihasin1 koko elämää. Minusta se, mikä tapahtuu auringon alla, on pahaa, koskapa kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua. {KR: kyllästyin. Hebr. SaN'aa = vihata. Seur. jakeessa sama.}18. Minä kyllästyin kaikkeen vaivannäkööni, mitä minulla on ollut auringon alla, koska minun on jätettävä se ihmiselle, joka tulee jälkeeni.19. Kukapa tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Hän tulee hallitsemaan kaikkia töitteni hedelmiä, joiden tähden olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta.20. Minä annoin sydämeni vaipua toivottomuuteen kaikesta ponnistelustani, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla.21. Niinhän on: ihmisen, joka on nähnyt vaivaa ja toiminut viisaasti, tiedolla ja kunnolla, täytyy antaa kaikki ihmiselle, joka ei ole siitä nähnyt vaivaa. Sekin on turhuutta ja suuri onnettomuus.22. Mitäpä ihminen saa kaikesta työstään ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseään auringon alla?23. Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää vaivaa ja hänen työnsä surua, eikä hänen sydämensä yölläkään saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.
Jumala säätää
24.Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä, juoda ja nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa. Mutta minä havaitsin, että sekin tulee Jumalan kädestä.25. "Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman Minua?"26. Ihmiselle, joka on Jumalalle otollinen, hän antaa viisautta, tietoa ja iloa. Mutta syntisen hän panee kokoamaan ja kartuttamaan sille, joka on Hänelle otollinen. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.