1.Jaakob sai kuulla Laabanin poikien puhuvan: "Jaakob on anastanut kaikki, mitä isämme omisti. Isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden."2. Jaakob huomasi Laabanin kasvoista, ettei tämä ollut häntä kohtaan kuten ennen.3. Herra sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja sukusi luo. Minä olen sinun kanssasi."4. Jaakob kutsutti Raakelin ja Leean kentälle laumansa luo5. ja sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän ole minua kohtaan kuten ennen, vaikka isäni Jumala on ollut minun kanssani.6. Te tiedätte, että minä olen palvellut isäänne kaikin voimin,7. mutta isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen tehdä minulle mitään vahinkoa.8. Kun hän sanoi: 'Pilkulliset olkoot sinun palkkasi', niin koko lauma kantoi pilkullisia. Kun hän sanoi: 'Juovikkaat olkoot sinun palkkasi', niin koko lauma kantoi juovikkaita.9. Jumala on ottanut isänne omaisuuden ja antanut minulle.10. Lauman pariutumisen aikana minä nostin silmäni ja näin unessa, että pukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia.11. Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: 'Jaakob!' Minä vastasin: 'Tässä olen'.12. Niin hän sanoi: 'Nosta silmäsi ja katso: Kaikki pukit, jotka astuvat laumaa, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia, sillä minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban tekee sinulle.13. Minä olen Jumala, joka ilmestyin Beetelissä, jossa sinä voitelit patsaan ja teit minulle lupauksen. Nouse nyt ja lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi'."14. Raakel ja Leea vastasivat hänelle: "Ei meillä ole enää osaa eikä perintöä isämme talossa.15. Eikö hän pitänyt meitä kuin vieraita, sillä hän myi meidät ja söi suuhunsa meistä saamansa hinnan.16. Koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, meidän se on ja meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut."17. Silloin Jaakob nousi ja pani lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään.18. Hän vei pois kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut, kaiken omistamansa ja Mesopotamiassa hankkimansa karjan, mennäkseen isänsä Iisakin luo Kanaanin maahan.19. Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat1. Tuom. 17:5; 1. Sam. 19:13{TeRaaFiiM, kotijumalat, kuuluivat epäjumalien palvontaan. Mesopotamiassa (Nuzissa, luultavasti muuallakin) niitä pidettiin todistuksina perintöoikeudesta. Tämä saattoi olla Raakelin päävaikutin, ja siksi myös Laaban piti niiden takaisin saamista niin tärkeänä.}20. Jaakob lähti salaa aramilaisen Laabanin luota eikä ilmaissut hänelle aiettaan paeta.21. Hän pakeni kaikkineen, lähti ja meni [Eufrat]virran yli, suunnaten kulkunsa Gileadin vuoria kohti.
Laabanin ja Jaakobin sovinto
22.Kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut.23. Hän otti silloin mukaansa sukunsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivämatkaa, tavoittaen hänet Gileadin vuorilla.24. Jumala tuli aramealaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa."25. Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, [ja myös] Laaban pystytti telttansa Gileadin vuorelle.26. Laaban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt? Sinä olet pettänyt minut ja kuljettanut pois minun tyttäreni kuin miekalla otetut!27. Miksi sinä pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, vaskirummuin ja kitaroin,28. etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi sinä olet menetellyt.29. Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä: 'Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa'.30. Olkoon: Sinä olet nyt lähtenyt matkaasi, koska niin suuresti ikävöit isäsi kotiin, mutta miksi olet varastanut minun jumalani?" 1. Moos. 31:1931. Jaakob vastasi Laabanille: "Minä pelkäsin, sillä ajattelin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.32. Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, menettäköön henkensä. Heimojemme miesten läsnäollessa tutki, mitä minulla on, ja ota pois mikä on omaasi." Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli ne varastanut.33. Laaban meni Jaakobin telttaan, Leean telttaan ja molempien sivuvaimojen telttaan, mutta ei löytänyt mitään. Tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan.34. Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulaan ja istunut niiden päälle. Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt mitään.35. Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, siitä etten voi nousta sinun edessäsi, sillä minun on, niin kuin naisten tavallisesti on." Laaban etsi, mutta ei löytänyt kotijumalia.36. Silloin Jaakob vihastui ja soimasi Laabania. Jaakob puhkesi puhumaan ja sanoi Laabanille: "Mitä minä olen rikkonut, mitä pahaa minä olen tehnyt, että sinä näin minua ahdistat?37. Nyt olet penkonut kaikki minun tavarani. Mitä olet löytänyt sellaista, joka olisi sinun talosi tavaraa? Tuo se tähän minun sukuni ja sinun sukusi miesten eteen, että he ratkaisisivat meidän molempien välin.38. Jo 20 vuotta olen ollut sinun luonasi. Sinun uuhesi ja vuohesi eivät ole synnyttäneet keskosia, enkä minä ole syönyt pässejä sinun laumastasi.39. Pedon haaskaamaa en ole sinulle tuonut, se oli minun itseni korvattava. Minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai yöllä.40. Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.41. Jo 20 vuotta olen ollut sinun talossasi. 14 vuotta minä palvelin sinua saadakseni molemmat tyttäresi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta karjaa, mutta 10 kertaa sinä muutit minun palkkani.42. Jos isäni Jumala, Aabrahamin Jumala, jota myös Iisak pelkää ja palvelee, ei olisi ollut minun puolellani, niin sinä olisit lähettänyt minut tyhjänä tieheni. Jumala on nähnyt kurjuuteni ja kätteni vaivannäön, ja hän ratkaisi viime yönä asian."
Jaakob ja Laaban sopivat
43.Laaban vastasi Jaakobille: "Tyttäret ovat minun tyttäriäni, lapset ovat minun lapsiani, ja karja on minun karjaani, ja kaikki, mitä näet, on minun omaani. Mutta minkä minä nyt mahdan näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet!44. Tule siis, tehkäämme liitto keskenämme, ja olkoon se todistuksena meidän välillämme, minun ja sinun."45. Niin Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn patsaaksi ja46. sanoi sukunsa miehille: "Kootkaa kiviä." He ottivat kiviä, rakensivat roukkion ja aterioivat siinä kiviroukkion päällä.47. Laaban antoi sille nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob antoi sille nimen Galed2. Laaban sanoi: "Tämä roukkio olkoon tänään todistajana meidän välillämme, minun ja sinun." Sen tähden hän antoi sille nimen Gal-ed {Molemmat nimet, joista edellinen on aramealainen, jälkimmäinen hebrealainen, merkitsevät "todistuksen roukkio".}49. ja myös nimen Mispa3, sillä hän sanoi: "Herra olkoon vartija meidän välillämme, minun ja sinun, kun joudumme loitolle toistemme näkyvistä. {Merkitsee "Vartiopaikka".}50. Jos sinä kohtelet pahasti minun tyttäriäni tai otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että vaikkei ketään ihmistä olekaan läsnä, Jumala kuitenkin on todistajana meidän välillämme, minun ja sinun."51. Laaban sanoi vielä Jaakobille: "Tämä roukkio ja tämä patsas, jonka olen pystyttänyt välillemme, minun ja sinun,52. tämä roukkio olkoon todistuksena, ja myös tämä patsas olkoon todistuksena siitä, etten kulje tämän roukkion ohi sinun luoksesi, ja ettet sinäkään kulje tämän roukkion ja tämän patsaan ohi minun luokseni paha mielessä.53. Aabrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina meidän välillämme." Jaakob vannoi valansa Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi ja palveli.54. Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui sukunsa miehet aterioimaan. He aterioivat ja olivat yötä vuorella.