Ensimmäinen Mooseksen kirja

32 LUKU

Eesaun kohtaamiseen valmistautuminen

1. Varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastensa lapsia ja tyttäriään ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti matkaan ja palasi kotiinsa. 2. Jaakob kulki tietään, ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan. 3. Nähdessään heidät Jaakob sanoi: "Tämä on Jumalan sotajoukko1." Hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim. {Hebreaksi MacHaNeeH.} 4. Jaakob lähetti sananviejiä edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle. 5. Hän käski heitä: "Sanokaa herralleni Eesaulle: 'Palvelijasi Jaakob sanoo: Minä olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka. 6. Minulle on kertynyt nautoja, aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria. Minä lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinun silmiesi edessä'." 7. Sananviejät palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: "Me menimme veljesi Eesaun luo. Hän on jo matkalla sinua vastaan, 400 miestä mukanaan." 8. Jaakob pelästyi ja hätääntyi kovin. Hän jakoi väen, joka oli hänen kanssaan, pikkukarjan, nautakarjan ja kamelit kahteen joukkoon. 9. Hän ajatteli: "Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon."

Jaakob rukoilee

10. Jaakob rukoili: "Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaa maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!' 1. Moos. 31:13 11. Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota olet osoittanut palvelijallesi. Pelkkä sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa. 12. Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut sekä äidit lapsineen. 13. Olethan itse sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden'." 14. Jaakob jäi sinne siksi yöksi. Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle 15. 200 vuohta ja 20 pukkia, 200 uuhta ja 20 pässiä, 16. 30 imettävää kamelia varsoineen, 40 lehmää ja 10 härkää, 20 aasintammaa ja 10 aasia. 17. Hän jätti ne palvelijainsa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: "Menkää minun edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille." 18. Hän käski ensimmäistä sanoen: "Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo elukat tuolla edelläsi?' 19. niin vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle. Hän itsekin tulee jäljessämme'." 20. Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka ajoivat laumoja, sanoen: "Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet. 21. Sanokaa myös: 'Palvelijasi Jaakob tulee jäljessämme'." Hän näet ajatteli: "Minä koetan lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan." 22. Niin lahja kulki hänen edellään, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin. 23. Yöllä hän nousi, otti kummankin vaimonsa ja molemmat sivuvaimonsa sekä yksitoista lastaan ja meni kahlauspaikasta Jabbokin poikki. 24. Hän otti heidät ja vei heidät joen poikki, vieden sen poikki kaiken, mitä hänellä oli.

Paini ja siunaus

25. Jaakob jäi yksin toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Hoos. 12:3-4 26. Kun mies huomasi, ettei voittanut Jaakobia, hän iski tätä lonkkaluuhun, niin että hänen lonkkansa nyrjähti hänen painiskellessaan miehen kanssa. 27. Mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa." Mutta Jaakob vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." 28. Tämä kysyi häneltä: "Mikä on sinun nimesi?" Hän vastasi: "Jaakob". 29. Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel2, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut." {Nimi muistuttaa hebr. sanoja JiSRaaH, "hän taisteli" ja 'EeL,"Jumala".} 30. Jaakob kysyi ja pyysi: "Ilmoita minulle nimesi." Mies vastasi: "Miksi kysyt nimeäni?" Hän siunasi Jaakobin siinä. 31. Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel3, "sillä", hän sanoi: "Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja minun henkeni on pelastunut." {Nimi merkitsee "Jumalan kasvot".} 32. Kun hän oli kulkenut Penuelin ohi, aurinko nousi, ja hän ontui lonkkaansa. 33. Sen johdosta israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli. Hän näet iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.



Kirjaudu
Rekisteröidy