Ensimmäinen Mooseksen kirja

44 LUKU

Veljet koetukselle

1. Sitten Joosef antoi taloudenhoitajalleen käskyn: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane kunkin raha hänen säkkinsä suuhun. 2. Nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, sekä hänen viljarahansa." Hän teki kuten Joosef käski. 3. Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseineen lähteä matkalle. 4. Kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, Joosef sanoi taloudenhoitajalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Miksi olette palkinneet hyvän pahalla? 5. Onhan se juuri se [malja], josta isäntäni juo ja josta hän tiedustelee salaisia. Te olette tehneet pahoin menetellessänne näin'." 6. Saavutettuaan heidät taloudenhoitaja puhui heille nämä sanat. 7. He vastasivat hänelle: "Miksi herramme puhuu näin? Emmehän toki! Eiväthän palvelijasi sellaista tekisi! 8. Rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta. Kuinka siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa herrasi talosta? 9. Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon, ja me muut tulemme herramme orjiksi." 10. Hän vastasi: "Olkoon kuten olette puhuneet. Jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi." 11. He laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä. 12. Mies etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä. 13. Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin. 14. Juuda meni veljineen Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä. 15. Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minunlaiseni mies saa salatut ilmi?" 16. Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Me olemme herrani orjia, niin hyvin me muut kuin hän, jolta malja löytyi." 17. Hän sanoi: "Enhän toki minä niin tee! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo."

Juuda anoo armoa

18. Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet kuin itse farao! 19. Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?' 20. Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään ja on vielä nuori. Mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistään, ja hänen isänsä rakastaa häntä'. 21. Sinä sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä'. 22. Me vastasimme herralleni: 'Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi'. 23. Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä'. 24. Me menimme kotiin palvelijasi, isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat. 25. Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita'. 26. Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne. Ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme'. 27. Niin palvelijasi, isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. 28. Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä ole häntä sen jälkeen nähnyt. 29. Jos te nyt viette minulta tämänkin, ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla hautaan.' 30. Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt, 31. niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella hautaan. 32. Palvelijasi on luvannut isälleen vastata tästä nuorukaisesta ja on sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani'. 33. Jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa. 34. Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi."