1.Maan kova nälänhätä jatkui.2. Kun he olivat syöneet loppuun sen viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, heidän isänsä sanoi heille: "Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita."3. Juuda vastasi hänelle sanoen: "Se mies antoi meille tiukan määräyksen: 'Te ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne'.4. Jos annat veljemme seurata meidän mukanamme, me lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita.5. Mutta jos et anna, me emme lähde. Se mies sanoi meille: 'Te ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne'."6. Israel sanoi: "Miksi te teitte niin pahasti minua kohtaan, että kerroitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?"7. He vastasivat: "Mies kyseli tuiki tarkasti meitä ja meidän sukuamme, sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?' Me kerroimme hänelle, niin kuin asiat ovat. Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa tänne veljenne'?"8. Juuda sanoi isälleen Israelille: "Anna nuorukaisen seurata minun mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä ja vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi.9. Minä vastaan hänestä. Minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä takaisin sinun luoksesi ja aseta häntä eteesi, niin minä olen syyllinen sinun edessäsi kaiken elinaikani. 1. Moos. 44:3210. Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, niin olisimme jo kaksikin kertaa voineet olla sieltä kotona."11. Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: "Jos niin on, tehkää ainakin tämä: Ottakaa säkkeihinne maan parhaita tuotteita ja viekää ne sille miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja hajupihkaa, pähkinöitä ja manteleita.12. Ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, vieden takaisin sen rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.13. Ottakaa sitten mukaanne myös veljenne ja nouskaa ja menkää jälleen sen miehen luo.14. Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin teidän kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi."15. Niin miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myös Benjaminin, nousivat ja menivät Egyptiin. He menivät Joosefin eteen.16. Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, hän sanoi taloutensa hoitajalle: "Vie nämä miehet sisään. Ota teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä kanssani."17. Mies teki kuten Joosef oli käskenyt ja vei miehet Joosefin taloon.18. He pelästyivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, arvellen: "Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin meidän säkeissämme, he nyt vievät meidät tänne hyökätäkseen ja karatakseen kimppuumme, ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme."19. He menivät Joosefin taloudenhoitajan luo, puhuttelivat häntä talon ovella20. ja sanoivat: "Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa elintarpeita.21. Kun me tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena. Olemme nyt tuoneet sen mukanamme takaisin.22. Olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka oli pannut rahamme säkkeihimme."23. Hän vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne minä olen saanut." Ja hän toi Simeonin heidän luokseen.24. Hän vei miehet Joosefin taloon, antoi heille vettä jalkain pesemiseksi ja heidän aaseilleen rehua.25. He laittoivat lahjansa järjestykseen siksi, kunnes Joosef tulisi päivälliselle. He olivat näet kuulleet, että saisivat aterioida siellä.
Veljet Joosefin edessä
26.Kun Joosef oli tullut kotiin, he veivät hänelle huoneeseen mukanaan olevat lahjat ja kumartuivat maahan hänen edessään.27. Hän tervehti heitä ja kysyi: "Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?"28. He vastasivat: "Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin. Hän elää vielä." He kumartuivat ja heittäytyivät maahan.29. Joosef katsoi ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hän sanoi: "Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen."30. Joosef keskeytti äkkiä puheensa. Nähdessään veljensä hän näet tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen. Hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.31. Pestyään sitten kasvonsa hän tuli ulos, hillitsi itsensä ja käski: "Tuokaa ruoka sisään."32. Hänelle tarjottiin erikseen, veljille erikseen ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan. Egyptiläiset näet eivät saata syödä yhdessä hebrealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisistä sopimatonta.33. He istuivat häntä vastapäätä iän mukaan, esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä. Miehet katselivat ihmetellen toisiaan.34. Joosef antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. He joivat ja humaltuivat hänen kanssaan.