Ensimmäinen Mooseksen kirja
47 LUKU
Jaakob poikineen faraon luona
1. Joosef meni ja ilmoitti faraolle, sanoen: "Minun isäni ja veljeni ovat pikkukarjoineen ja nautakarjoineen, kaikkine omaisuuksineen, tulleet Kanaanin maasta, ja he ovat Goosenin maakunnassa."
2. Hän oli ottanut mukaansa veljiensä joukosta viisi miestä ja toi heidät faraon eteen.
3. Farao kysyi hänen veljiltään: "Mikä on teidän ammattinne?" He vastasivat faraolle: "Me, sinun palvelijasi, olemme paimenia, me niin kuin isämmekin."
4. He sanoivat vielä faraolle: "Me olemme tulleet asuaksemme jonkin aikaa tässä maassa, sillä palvelijoillasi ei ollut laidunta karjalleen. Kanaanin maassa on kova nälänhätä. Suo siis palvelijaisi asettua Goosenin maakuntaan."
5. Farao sanoi Joosefille: "Isäsi ja veljesi ovat tulleet sinun luoksesi.
6. Egyptin maa on avoinna sinun edessäsi. Sijoita isäsi ja veljesi maan parhaaseen osaan. Asukoot he Goosenin maakunnassa. Jos tiedät heidän joukossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun karjani kaitsijoiksi."
7. Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitti hänet faraolle. Jaakob toivotti faraolle siunausta.
8. Farao kysyi Jaakobilta: "Kuinka monta ikävuotta sinulla on?"
9. Jaakob vastasi faraolle: "Minun vaellusaikani on kestänyt 130 vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana."
10. Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.
Asettuminen Gooseniin
11. Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, kuten farao oli hänen käskenyt tehdä.
12. Joosef elätti isäänsä, veljiään ja koko isänsä perhettä antamalla jokaiselle elatusta vaimojen ja lasten luvun mukaan.
Joosefin toiminta nälkäkautena
13. Missään koko maassa ei ollut leipää. Nälänhätä oli hyvin kova, niin että Egyptin maa ja Kanaanin maa olivat nääntymässä nälkään.
14. Ostetun viljan maksuksi Joosef kokosi kaiken rahan, mitä oli Egyptin maassa ja Kanaanin maassa. Joosef vei rahat faraon hoviin.
15. Kun raha oli loppunut sekä Egyptin että Kanaanin maasta, kaikki egyptiläiset tulivat Joosefin luo, sanoen: "Anna meille leipää. Miksi me kuolisimme silmiesi edessä? Meiltä on loppunut raha."
16. Joosef vastasi: "Tuokaa tänne karjanne. Minä annan teille leipää karjastanne, jos rahanne on loppunut."
17. He toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille leipää hevosista, lampaista, vuohista, nautakarjasta ja aaseista. Hän elätti heitä sen vuoden kaikkea heidän karjaansa vastaan.
18. Se vuosi kului näin. Seuraavana vuonna he tulivat taas hänen luokseen ja sanoivat hänelle: "Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa, ja myös eläimemme ovat joutuneet herramme omiksi. Meillä ei ole muuta annettavaa herrallemme kuin ruumiimme ja peltomme.
19. Miksi me menehtyisimme sinun silmiesi edessä, sekä me itse että meidän peltomme? Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemme peltoinemme faraon palvelijoiksi1. Anna meille siementä, että eläisimme, emmekä kuolisi, eivätkä peltomme joutuisi autioiksi."
20. Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin pellot. Egyptiläiset myivät jokainen vainionsa, koska nälkä ahdisti heitä. Näin maa joutui faraon omaksi.
21. Joosef siirsi kansan kaupunkeihin, Egyptin toisesta äärestä toiseen saakka.
22. Ainoastaan pappien peltoja hän ei ostanut. Papeilla oli näet palkkansa faraolta, ja he elivät näistä faraolta saamistaan määrätyistä tuloista. Siksi heidän ei tarvinnut myydä peltojaan.
23. Joosef sanoi kansalle: "Minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle. Tässä on teille siemenviljaa, kylväkää peltonne.
24. Mutta sadosta teidän on annettava viides osa faraolle. Neljä viidettä osaa jääköön teille pellon siemeneksi sekä ravinnoksi itsellenne ja niille, jotka ovat talossanne, elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne."
25. He vastasivat: "Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Suo meidän vain saada armo herramme silmien edessä, niin me olemme faraon palvelijoita2."
26. Joosef sääti lain, mikä vielä tänä päivänäkin on voimassa Egyptin pelloista, että faraolle on annettava viides osa sadosta. Vain pappien pellot eivät joutuneet faraon omiksi.
Jaakobin elämän loppuvaihe
27. Israel jäi asumaan Egyptiin, Goosenin maakuntaan. He asettuivat sinne, olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät suuresti.
28. Jaakob eli Egyptin maassa 17 vuotta. Hänen koko ikänsä oli 147 vuotta.
29. Kun lähestyi aika, jolloin Israelin oli kuoltava, hän kutsui poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, pane kätesi minun kupeeni alle ja osoita minulle armo ja totuus: Älä hautaa minua Egyptiin,
30. sillä minä tahdon levätä isieni luona. Vie siis minut pois Egyptistä ja hautaa minut heidän hautaansa." Hän vastasi: "Minä teen niin kuin sanot."
31. Jaakob sanoi: "Vanno se minulle". Joosef vannoi sen hänelle. Israel rukoili, kumartuneena vuoteensa päänalusta vasten.