1.Tämän jälkeen Joosefille tuotiin sana: "Isäsi on sairaana." Hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin.2. Jaakobille ilmoitettiin: "Poikasi Joosef on tullut luoksesi." Niin Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessaan.3. Jaakob sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaanin maassa, siunasi minua 1. Moos. 28:12-13; 1. Moos. 35:6-74. ja sanoi minulle: 'Minä teen sinut hedelmälliseksi ja annan sinun lisääntyä, antaen sinusta tulla joukon kansoja. Minä annan tämän maan sinun jälkeläisillesi ainaiseksi perintömaaksi'.5. Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa ennen minun tuloani luoksesi Egyptiin, olkoot minun omani. Efraim ja Manasse olkoot minun omani kuten Ruuben ja Simeon. Joos. 13:7; Joos. 16:1-26. Mutta ne lapsesi, jotka ovat sinulle syntyneet heidän jälkeensä, olkoot sinun. Nimitettäköön heitä veljiensä nimellä heidän perintöosissaan.7. Palatessani Mesopotamiasta minulta kuoli Raakel matkalla Kanaanissa, kun vielä oli jonkin verran matkaa Efrataan. Minä hautasin hänet siellä Efratan [Beetlehemin] tien varteen."8. Huomatessaan Joosefin pojat Israel kysyi: "Keitä nämä ovat?"9. Joosef vastasi isälleen: "He ovat minun poikani, jotka Jumala on antanut minulle täällä." Israel sanoi: "Tuo heidät minun luokseni siunatakseni heitä."10. Israelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä. Joosef toi poikansa hänen luokseen, ja hän suuteli ja syleili heitä.11. Israel sanoi Joosefille: "En olisi uskonut saavani nähdä sinun kasvojasi. Jumala on suonut minun nähdä myös sinun jälkeläisiäsi."12. Joosef otti heidät pois hänen polviltaan ja kumartui maahan kasvoilleen.13. Sitten Joosef tarttui heihin molempiin, Efraimiin oikealla kädellään, vasemmalla Israelista, ja Manasseen vasemmalla kädellään, oikealla Israelista, ja toi heidät niin hänen eteensä.14. Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle. Hän pani näin kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen.15. Hän siunasi Joosefia sanoen: "Jumala, jonka kasvojen edessä isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni tähän päivään asti,16. enkeli, joka on pelastanut minut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia. Mainittaessa heitä mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi. Lisääntykööt he suuresti maan päällä."17. Kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, hän pani sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle.18. Joosef sanoi isälleen: "Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle."19. Mutta hänen isänsä ei suostunut, vaan sanoi: "Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän. Hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi. Hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansojen paljous."20. Hän siunasi heitä sinä päivänä, sanoen: "Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, sanotaan: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi." Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.21. Israel sanoi Joosefille: "Minä kuolen, mutta Jumala on teidän kanssanne ja vie teidät takaisin isienne maahan.22. Lisäksi siihen, minkä veljesi saavat, minä annan sinulle vuorenharjanteen1, jonka olen miekallani ja jousellani ottanut amorilaisilta." Joh. 4:5{SheKheM = Sikem. Vrt. 1Moos.33:18.}