Kirje hebrealaisille

10 LUKU

Varjo ja todellisuus

1. Laissa on vain tulevan hyvän varjo1, ei varsinainen todellisuus. Se ei siksi koskaan voi samoilla alinomaa vuodesta vuoteen toimitettavilla uhreilla tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Kol. 2:17; Hepr. 7:19; Hepr. 8:5; Hepr. 9:9{Mooseksen kirjojen, tooran, säätämät uhrit, verenvihmonnat, puhdistukset, juhlat ym. olivat uuteen liittoon viittaavia varjoja, tyyppejä, esikuvia, jotka valmistivat niissä mukana olevia Kristusta ja uutta liittoa varten. Tämä laki oli siten "kasvattaja Kristukseen" (ks. sel. Gal. 3:24).} 2. Niitähän olisi lakattu uhraamasta, jos jumalanpalvelustaan toimittavilla kerran puhdistettuina ei enää olisi ollut mitään syntejä omallatunnollaan. 3. Uhrit päinvastoin joka vuosi muistuttavat synneistä2. 3. Moos. 16:11; 3. Moos. 16:15{Ja samalla sovituksen ja anteeksiantamuksen tarpeesta.} 4. Onhan mahdotonta, että härkien ja pukkien veri voisi poistaa synnit. 5. Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit. 6. Polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. 7. Silloin minä sanoin: 'Kirjakääröön on minusta kirjoitettu: Minä tulen tekemään sinun tahtosi, Jumala'." 8. Hän sanoo ensin: "Uhreja, anteja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt," vaikka niitä lain mukaan uhrataankin. 9. Sitten hän sanoo: "Minä tulen tekemään sinun tahtosi." Hän poistaa ensimmäisen asettaakseen tilalle toisen. 10. Tämän tahdon perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Hepr. 9:12; Hepr. 9:28 11. Jokainen pappi seisoo päivä päivältä toimittamassa palvelustaan ja toistuvasti uhraamassa samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi poistaa syntejä. 12. Kristus sitä vastoin on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien tähden ja ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle. 13. Hän odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. 14. Hän on näet yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi3 ne, jotka pyhitetään4. {Syyllisyydestä vapaiksi. Kreik. hagiadzomenous, preesensin partisiippi: pyhittäminen on uudistuvaa/jatkuvaa.}

Uusi liitto

15. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki. Sanottuaan: 16. "Tämä on se liitto, minkä minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä." Jer. 31:33-34; Hepr. 8:10 17. Ja: "Heidän syntejään ja laittomuuksiaan en enää muista." 18. Missä nämä on annettu anteeksi, siinä ei uhria synnin tähden enää tarvita. 19. Meillä on siis, veljet, luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään5. {Kristuksen armonvaltakuntaan ja Jumalan lapseuteen täällä, kirkkauden kotiin tämän elämän jälkeen.} 20. Tämän pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy väliverhon, se on, hänen ruumiinsa uhrin6 kautta. Matt. 27:51; Joh. 10:9; Room. 5:2{KR: lihansa.} 21. Koska meillä täten on "suuri Pappi, Jumalan huoneen haltija," 22. käykäämme esiin vakain sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Hes. 36:25; Hepr. 9:14 23. Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa. Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.

Seurakunnan kokoontumiset

24. Valvokaamme toisiamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin. 25. Älkäämme jättäkö oman seurakuntamme kokoontumisia7, kuten muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme sitä enemmän, mitä enemmän näemme tuon päivän lähestyvän. {Kreikan episynagoogeen merkitsee kokoontumisia yleensä, ei määrättyä "jumalanpalvelusta".}

Tahallinen syntielämä

26. Jos me totuuden tuntoon päästyämme tahallamme ja jatkuvasti teemme syntiä8, meidän syntiemme sovitukseksi ei ole enää uhria, Hepr. 6:4-5; 2. Piet. 2:20; 1. Joh. 5:16{Prees. partis. hamartanontoon. Ks. sel. 1Joh.3:6-9.} 27. vaan hirmuinen tuomion odotus ja polttava tuli on kuluttava vastustajat9. {Ne, jotka vastustavat kaikkia kutsuja parannukseen, armon anomiseen ja vastaanottamiseen sekä synnistä luopumiseen.} 28. Mooseksen lain hylkääjän on armotta kuoltava kahden tai kolmen henkilön todistuksen nojalla. 4. Moos. 35:30 29. Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa maahan Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Hepr. 12:25 30. Mehän tunnemme Hänet, joka on sanonut: "Minulle kuuluu rankaisu10, minä olen maksava." Ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa." 5. Moos. 32:35-36; Room. 12:19{KR: kosto.} 31. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

Entisiä koettelemuksia

32. Muistakaa entisiä päiviä, jolloin te valistetuiksi tultuanne kestitte monet kärsimysten koetukset. Fil. 1:29-30 33. Toisia teistä häväistiin ja rääkättiin katselijoiden huviksi, toiset taas tulivat saman kohtalon saaneiden osaveljiksi. 34. Te olette kärsineet vankien kanssa ja ilolla suvainneet omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempaa ja pysyvää omaisuutta.

Olkaa kestäviä

35. Älkää siis luopuko uskonne rohkeasta luottamuksesta, jonka palkka on suuri. 36. Te tarvitsette kestävyyttä tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mitä on luvattu. 37. Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka on tuleva, eikä viivyttele." 38. "Mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta." Jos hän vetäytyy pois, minun sieluni11 ei mielisty häneen. Hab. 2:4; Room. 1:17; Gal. 3:11{"Minun sieluni": Kristus, jonka sielu tässä puhuu.} 39. Me emme kuitenkaan ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.



Kirjaudu
Rekisteröidy