1.Voi sinua hävittäjää, joka itse olet hävittämättä, sinua ryöstäjää, jota kukaan ei ole ryöstänyt! Kun olet loppuun asti hävittänyt, sinut hävitetään, kun olet ryöstösi ryöstänyt, sinut ryöstetään.
Herran armo ja apu
2.Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näitten käsivarsi1 joka aamu, ole meidän apumme hädän aikana. Ps. 33:20; Ps. 70:2; Ps. 70:6{Voima tehtäviä varten.}3. Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä. Kun sinä nouset, kansakunnat hajoavat.4. Teidän saaliinne viedään, kuten tuhosirkat vievät. Kuten hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään.5. Herra on ylhäinen, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.6. Uskon luottamus [Häneen] on oleva sinun aikojesi vahva turva, pelastuksesi viisaus ja ymmärrys. Herran pelko on hänen aarteensa.
Liitto on rikottu
7.Sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.8. Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa: Liitto on rikottu, [sen] todistajia2 halveksitaan, ihmisiä ei pidetä minäkään. {KR: kaupungit. Teksti Qumranin Jes:n mukaan. Jäljennösvirhe on johtunut kirjainten likeisestä samannäköisyydestä: Dalet muuttunut ResHiksi, "todistajat" "kaupungeiksi": hebr. `eeDiiM sanaksi `aaRiiM.}9. Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on tullut aromaaksi, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.10. Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt korotan itseni, nyt kohoan korkealle.11. Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte. Teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.12. Kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka palavat tulessa.13. Kuulkaa, te kaukana olevat, mitä minä olen tehnyt. Te lähellä olevat, tuntekaa voimani.14. Syntiset Siionissa pelästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka majailla ikuisessa hehkussa?"
Vanhurskaudessa vaeltava
15.Joka vaeltaa vanhurskaudessa ja puhuu sitä, mikä on oikein, halveksii väärää voittoa, torjuu lahjukset, tukkii korvansa kuulemasta veritöistä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,16. hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa. Hän saa leipää riittämiin, eikä vesi häneltä ehdy.17. Sinun silmäsi saavat nähdä Kuninkaan hänen ihanuudessaan, ne saavat nähdä avaran maan.18. Sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien tarkastaja?19. Sinä et enää näe röyhkeää kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.
Katso Siionia!
20.Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei koskaan reväistä irti, jonka köysistä ei yhtään katkaista.21. Meillä on siellä voimallinen Herra. Siellä on jokia ja virtoja, leveitä rannasta toiseen. Niillä ei kulje soutualus, niiden poikki ei pääse uljaskaan pursi.22. Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.23. Nyt ovat köytesi höltyneet, ne eivät pidä mastoa kannassaan kiinni, eivät vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti, rammatkin ottavat ja kokoavat sitä.24. Yksikään asukas ei sano: "Minä kärsin vaivaa." Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.