Jesaja

34 LUKU

Edomin hävitys ja perikato

1. Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa. Te kansakunnat, tarkatkaa. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa. 2. Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin niiden joukkoihin. Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi, jättänyt ne surmattaviksi. 3. Niiden surmatut viskataan pois, niiden raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän vertaan. 4. Kaikki taivaan joukot menehtyvät, taivas kääritään kokoon kuin kirja. Kaikki sen joukot varisevat alas niin kuin lehdet varisevat viiniköynnöksestä, kuten viikunapuusta raakaleet. 5. Miekkani taivaassa on juonut kyllikseen. Se iskee alas Edomiin, tuomioksi kansalle, jonka olen vihkinyt tuhoon. 6. Herran miekka on verta täynnä, se tiukkuu rasvaa, lampaiden ja pukkien verta, pässien munuaisrasvaa. Herralla on näet uhri Bosrassa, suuri teurastus Edomin maassa. 7. Oryx-antilooppeja kaatuu kasaan, mullikoita härkien kanssa. Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän multansa tiukkuu rasvaa. 8. Sillä Herralla on rankaisun päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta. 9. Edomin purot muuttuvat pieksi ja sen multa tulikiveksi. Sen maa tulee palavaksi pieksi. 10. Se ei sammu yöllä eikä päivällä, siitä nousee savu ainiaan. Se on oleva raunioina polvesta polveen, siellä ei milloinkaan kulje kukaan, ei konsanaan. 11. Sen perivät pelikaanit ja tuonenkurjet, kissapöllöt ja korpit asuvat siellä. Hän vetää sen yli autiuden mittanuoran ja tyhjyyden luotilangan. 12. Siellä ei ole enää ylimyksiä huutamassa ketään kuninkaaksi, kaikki sen ruhtinaat ovat poissa. 13. Sen palatsit kasvavat orjantappuroita, sen linnat nokkosia ja ohdakkeita. Siitä tulee hyeenojen asunto, strutsien tyyssija. 14. Erämaan eläimet yhtyvät siellä, sakaalit tapaavat toisiaan. Siellä lepäilee öinen velhotar ja saa rauhaisan lepopaikan. 15. Nuolikäärme pesii ja laskee siellä munansa, kuorii ne ja kiertyy kerälle pimentoonsa. Sinne haarahaukatkin kokoontuvat yhteen. 16. Etsikää Herran kirjasta ja lukekaa: Yhtäkään näistä ei ole puuttuva, ei yksikään toistaan kaipaava. "Minun suuni on niin käskenyt." Hänen Henkensä on ne koonnut yhteen. 17. Hän on heittänyt arpaa niiden kesken, ja hänen kätensä on sen niille mittanuoralla jakanut. Ne perivät sen ainiaaksi, asuvat siellä polvesta polveen.