Tuomarien kirja
21 LUKU
Vaimoja benjaminilaisille
1. Israelin miehet olivat vannoneet Mispassa ja sanoneet: "Ei kukaan meistä anna tytärtään benjaminilaiselle vaimoksi."
2. Kansa tuli Beeteliin, ja he istuivat siellä iltaan asti Jumalan edessä, korottivat äänensä, itkivät katkerasti
3. ja sanoivat: "Miksi, oi Herra, Israelin Jumala, on Israelissa käynyt niin, että Israelista nyt puuttuu yksi heimo?"
4. Varhain seuraavana päivänä kansa nousi ja rakensi sinne alttarin ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja.
5. Israelilaiset sanoivat: "Onko missään Israelin heimossa ketään, joka ei ole tullut seurakunnan kanssa tänne Herran eteen?" Siitä, joka ei tulisi Herran luo Mispaan, oli vannottu ankara vala: "Hän on rangaistava kuolemalla."
6. Israelilaisten tuli sääli veljeään Benjaminia, ja he sanoivat: "Tänä päivänä on yksi heimo hakattu pois Israelista.
7. Mitä meidän on tehtävä, että jäljelle jääneet saavat vaimoja? Mehän olemme vannoneet Herran kautta, ettemme anna heille tyttäriämme vaimoiksi."
8. He kysyivät: "Onko Israelin heimoissa ketään, joka ei ole tullut Herran eteen Mispaan?" Kävi selville, että Gileadin Jaabeksesta ei ollut ketään tullut leiriin, seurakuntakokoukseen.
9. Kun kansasta pidettiin katselmus, niin havaittiin, ettei siellä ei ollut ketään Gileadin Jaabeksen asukkaista.
10. Niin kansa lähetti sinne 12.000 sotakuntoista miestä ja käski heitä sanoen: "Menkää ja surmatkaa miekan terällä Gileadin Jaabeksen asukkaat vaimoineen ja lapsineen.
11. Tehkää näin: Kaikki miehenpuolet ja kaikki naiset, jotka ovat yhtyneet mieheen, vihkikää tuhon omiksi."
12. Gileadin Jaabeksen asukkaista he löysivät neljäsataa nuorta naista, jotka olivat neitsyitä eivätkä olleet yhtyneet mieheen. He veivät nämä leiriin Siiloon, joka on Kanaanin maassa.
13. Koko kansa lähetti sananviejiä benjaminilaisten Rimmonin kalliolle ja tarjosi heille rauhaa.
14. Niin benjaminilaiset palasivat takaisin, ja heille annettiin ne naiset, jotka oli jätetty henkiin Gileadin Jaabeksen naisista. Nämä eivät kuitenkaan riittäneet heille.
15. Niin kansan tuli sääli Benjaminia, koska Herra oli tehnyt aukon Israelin heimoihin.
16. Kansan vanhimmat sanoivat: "Mitä meidän on tehtävä, että jäljelle jääneet saisivat vaimoja? Onhan naiset hävitetty Benjaminista."
17. He sanoivat: "Pelastuneiden perintöomaisuus on jäävä Benjaminille, ettei yksikään heimokunta häviäisi Israelista.
18. Itse me emme voi antaa heille tyttäriämme vaimoiksi, sillä israelilaiset ovat vannoneet ja sanoneet: Kirottu olkoon se, joka antaa vaimon benjaminilaiselle."
19. Niin he sanoivat: "Joka vuosi vietetään Herran juhlaa Siilossa, joka on pohjoiseen päin Beetelistä, auringon nousuun päin siitä valtatiestä, joka vie Beetelistä Sikemiin, ja etelään päin Lebonasta."
20. He käskivät benjaminilaisia: "Menkää ja asettukaa väijyksiin viinitarhoihin.
21. Kun näette Siilon tyttärien tulevan ulos karkeloimaan, niin rynnätkää viinitarhoista ja ryöstäkää jokainen itsellenne vaimo Siilon tyttäristä ja lähtekää Benjaminin maahan.
22. Kun heidän isänsä tai veljensä tulevat valittamaan meille, niin me sanomme heille: 'Lahjoittakaa heidät meille, sillä ei kukaan meistä ole ottanut sodassa vaimoa. Ettehän te ole itse antaneet heitä meille. Muuten olisitte joutuneet vikapäiksi.'"
23. Benjaminilaiset tekivät niin ja ottivat lukumääränsä mukaan itselleen vaimoja karkeloivien joukosta, ryöstäen heidät. Sitten he palasivat perintöosaansa, rakensivat uudestaan kaupungit ja asettuivat niihin.
24. Silloin israelilaisetkin lähtivät sieltä kukin heimoonsa ja sukuunsa, mennen sieltä kukin perintöosalleen.
25. Siihen aikaan Israelissa ei ollut kuningasta. Jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.