Ruut
1 LUKU
Elimelekin perhe Mooabissa
1. Siihen aikaan kun tuomarit hallitsivat [Israelia], tuli nälänhätä maahan. Silloin muuan Juudan Beetlehemin mies muutti vaimonsa ja kahden poikansa kanssa siirtolaiseksi Mooabin maahan.
2. Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi oli Noomi ja hänen kahden poikansa nimet olivat Mahlon ja Kiljon. He olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. He menivät Mooabin maahan ja jäivät sinne asumaan.
3. Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi jälkeen kahden poikansa kanssa.
4. Pojat ottivat itselleen mooabilaiset vaimot. Toisen nimi oli Orpa ja toisen Ruut. Kun he olivat asuneet siellä noin kymmenen vuotta,
5. kuolivat myös molemmat pojat, Mahlon ja Kiljon. Niin Noomi jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään.
Noomi ja Ruut Beetlehemiin
6. Noomi nousi miniöineen palatakseen takaisin Mooabin maasta, sillä hän oli siellä kuullut, että Herra oli pitänyt kansastaan huolen ja antanut sille leipää.
7. Hän lähti miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut. Heidän ollessaan matkalla Juudan maahan
8. Noomi sanoi miniöilleen: "Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra tehköön teille laupeuden, niin kuin te olette tehneet vainajille ja minulle.
9. Herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa." Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat äänekkääseen itkuun
10. ja sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo."
11. Noomi vastasi: "Kääntykää takaisin, tyttäreni. Miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille?
12. Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää, sillä minä olen liian vanha joutuakseni miehelään. Vaikka ajattelisinkin: 'Minulla on vielä toivoa', ja vaikka vielä tänä yönä joutuisin miehelään ja synnyttäisin poikia,
13. ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat aikuisiksi, ette varmaankaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi miehelään menemättä. Ei, tyttäreni. Minä olen kovin murheissani teidän tähtenne, sillä Herran käsi on sattunut minuun."
14. He puhkesivat jälleen äänekkääseen itkuun. Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan hänestä.
15. Noomi sanoi: "Kälysi on palannut kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa."
16. Ruut vastasi: "Älä vaadi minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.
17. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät."
18. Kun Noomi näki, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei enää puhunut siitä hänen kanssaan.
19. He kulkivat yhdessä, kunnes saapuivat Beetlehemiin. Kun he tulivat Beetlehemiin, koko kaupunki joutui liikkeelle heidän tähtensä, ja vaimot kyselivät: "Onko tuo Noomi?"
20. Hän vastasi heille: "Älkää kutsuko minua Noomiksi, kutsukaa minua Maaraksi1, sillä Kaikkivaltias on antanut minulle paljon katkeraa murhetta.
21. Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsuisitte minua Noomiksi, kun Herra on todistanut minua vastaan ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?"
22. Niin Noomi palasi miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa, joka tuli Mooabin maasta. He saapuivat ohranleikkuun alussa Beetlehemiin.