Job
Jobin viides puhe
16 LUKU
Tekopyhät lohduttajat
1. Job vastasi:
2. "Tuollaista olen kuullut paljon. Kurjia lohduttajia olette kaikki.
3. Eikö tule loppua tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4. Voisinhan minäkin puhua teidän tavallanne, jos te olisitte minun asemassani. Voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5. rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6. Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
Jumalan vihan kohteena
7. Jumala on uuvuttanut minut. Sinä olet hävittänyt ihmiset, joiden joukossa elin,
8. ja olet kukistanut minut. Siitä muka tuli todistaja! Raihnauteni nousi minua vastaan ja syytti minua vasten silmiä.
9. Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitaan. Viholliseni tuijottavat minuun,
10. he avaavat minulle kitansa ja häväisten lyövät minua poskille. Kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11. Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomien käsiin.
12. Minä elin rauhassa, mutta hän pelätti minua. Hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut, asetti minut maalitaulukseen.
13. Hänen nuolensa viuhuvat ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan sappeni.
14. Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15. Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni1 tomuun.
16. Kasvoni punoittivat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17. vaikkei minun käsissäni ole vääryyttä ja vaikka rukoukseni on puhdas.
18. Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
Todistajani on taivaassa
19. Mutta nytkin minun todistajani on taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20. Ystäväni pitävät minua pilkkanaan. Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21. että hän puolustaisi miestä Jumalan edessä ja ihmislasta hänen lähimmäiselleen.
22. Vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jolta en palaa."