Job

Jobin seitsemäs puhe

21 LUKU

Kuunnelkaa minua!

1. Job vastasi: 2. "Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, suokaa minulle se lohdutus! 3. Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten. 4. Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tai kuinka en kävisi kärsimättömäksi? 5. Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne. 6. Kun ajattelen tätä, minä kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

Miksi

jumalattomat menestyvät?

7. Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua? 8. Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmiensä alla. 9. Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana. Heihin ei satu Jumalan vitsa. 10. Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii, eikä kesken. 11. Poikansa he laskevat ulos kuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten. 12. He virittävät laulujaan vaskirummun ja kitaran kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa. 13. He viettävät päivänsä onnessa - mutta äkkiä heidät säikäytetään alas hautaan. 14. He sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää. 15. Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?' 16. Heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessään. Jumalattomien neuvo olkoon minusta kaukana.

Jumalattomien loppu

17. Kuinka usein sammuukaan jumalattomien lamppu, ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinka usein hän jakeleekaan arpaosat vihassaan? 18. He ovat kuin tuulen viemiä olkia, kuin akanoita, jotka tuulispää tempaa mukaansa. 19. Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Rangaiskoon hän tälle itselleen, niin että hän sen tuntee. 20. Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan. 21. Mitäpä hän välittää perheestään, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi! 22. Onko ymmärrystä opetettava Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

Kohtalon vaihteluja

23. Toinen kuolee täydessä onnessaan, kaikessa rauhassa ja levossa. 24. Hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä. 25. Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta maistaa onnea. 26. Yhdessä he joutuvat makaamaan multaan, ja madot peittävät heidät. 27. Minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonenne, joilla mielitte sortaa minua. 28. Te sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?' 29. Ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat nähneet todeksi: 30. Paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan. 31. Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka rankaisee häntä siitä, mitä hän on tehnyt? 32. Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuaan vaalitaan. 33. Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessään, kuten epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellään. 34. Kuinka turhaa lohdutusta te tuottekaan minulle? Entä vastauksenne? Niistä jää jäljelle pelkkä harha."