Job

Soofarin toinen puhe

20 LUKU

Jumalattoman kohtalo

1. Naemalainen Soofar puhui jälleen: 2. "Tuohon ajatukseni vastaavat, moisesta mieleni kuohuu. 3. Häpäisevää nuhdetta minun täytyy kuulla, mutta ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen. 4. Onhan tunnettua muinaisuudesta asti, siitä saakka, kun ihminen pantiin maan päälle: 5. Jumalattomien riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys. 6. Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti, 7. hän kuitenkin katoaa ainiaaksi oman likansa tavoin. Jotka näkivät hänet, kysyivät: 'Missä hän on?' 8. Kuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä. Hän häipyy kuin öinen näky. 9. Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe. 10. Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa. 11. Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä makaamaan multaan hänen kanssaan.

Pahan myrkky tuhoaa jumalattoman

12. Paha on tosin makeaa hänen suussaan: Hän kätkee sen kielensä alle. 13. Hän säästää sitä eikä siitä luovu, pidättää sitä keskellä suulakeaan. 14. Tämä ruoka muuttuu kuitenkin hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissään. 15. Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois. Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastaan. 16. Kyyn myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet surmaa. 17. Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja. 18. Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä. Hänen ilonsa ei ole hänen voittamansa rikkauden veroinen. 19. Hän teki kurjille väkivaltaa ja jätti heidät siihen. Hän ryösti itselleen talon, jota ei ollut rakentanut. 20. Hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta hän ei pelastu himotulla tavarallaan. 21. Mikään ei säilynyt hänen ahmailultaan. Sen tähden hänen onnensa ei kestä. 22. Kylläisyytensä runsaudessa hänellä on hätä. Häneen iskevät kaikki kurjien kourat. 23. Kun hän on täyttämässä vatsaansa, Jumala lähettää hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päälleen hänen syödessään. 24. Jos hän pakenee rauta-aseita, hänet lävistää vaskinuoli. 25. Kun hän vetää nuolen ulos selästään, se kiiltää hänen sapestaan. Kauhut valtaavat hänet, 26. ja kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta. Se syö, mitä hänen majassaan on säilynyt. 27. Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan. 28. Minkä hänen talonsa on tuottanut, se menee menojaan vihan päivänä kuin tulvavedet. 29. Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala on hänelle määrännyt."