1.Job jatkoi puhettaan:2. "Jospa olisin kuten olin aiemmin kuluneina kuukausina, niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä vaelsin hänen valossaan pimeyden halki!4. Jospa olisin kuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä kanssani ja poikani ympäröivät minua,6. jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio vierelläni vuoti öljyvirtoja!7. Kun minä menin kaupunkiin porttiaukealle ja asetin istuimeni torille,8. nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,9. päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.10. Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.11. Jonka korva kuuli minusta ylisti minua onnelliseksi, jonka silmä minut näki, todisti minusta.12. Minä pelastin kurjan, joka huusi apua, ja orvon, jolla ei ollut auttajaa.13. Menehtyvän siunaus tuli osakseni, ja minä ilahdutin lesken sydämen.14. Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut. Oikeus oli minulla kuin viitta ja päähine.15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka,16. köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.17. Minä murskasin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.18. Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja päiväni lisään paljoiksi kuin hiekka.19. Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy oksillani.20. Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu kädessäni.'21. He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.22. Puhuttuani he eivät enää sanaa sanoneet, puheeni vuoti vihmana heihin.23. He odottivat minua kuin sadetta ja avasivat suunsa kuin kevätkuurolle. 5. Moos. 32:2; Hoos. 6:324. Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomia, eivätkä he jääneet synkiksi kasvojeni loisteessa.25. Jos suvaitsin mennä heidän luokseen, minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, kuin se, joka lohduttaa murheellisia."