1. "Mutta nyt elinpäiviltään nuoremmat nauravat minulle, nuo, joiden isiä en pitänyt kelvollisina edes paimenkoirieni pariin.2. Mitäpä minua hyödyttäisi heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt3. puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata.4. He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.5. Heidät karkotetaan ihmisten parista. Heitä vastaan nostetaan hälytys kuin varasta vastaan.6. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakuopissa ja kallioluolissa.7. Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat,8. nuo houkkioiden ja kunniattomien sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.9. Heille olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen joutunut heidän jutukseen.10. He inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.11. Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minua, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.12. Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi. He lyövät jalat altani ja luovat turmateitään minua vastaan.13. He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa.14. Kuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.15. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan. Kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja onneni katoaa kuin pilvi.16. Sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.17. Yö kaivaa luut ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.18. Kaikkivallan voimasta verhoni on muuttunut muodottomaksi: se kiristyy ympärilleni kuin paitani pääntie.19. Hän on heittänyt minut lokaan, ja olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
Jumala ei vastaa
20.Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle. Minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.21. Sinä muutut minulle tylyksi, vainoat minua väkevällä kädelläsi.22. Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.23. Minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, mihin kaikki elävä kokoontuu.24. Mutta eikö saisi hukkuessaan ojentaa kättään tai huutaa apua onnettomuudessa?25. Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää? Ps. 35:13-14; Room. 12:1526. Kun odotin onnea, tuli onnettomuus. Minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.27. Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat tavanneet minut.28. Minä käyn murheasussa ilman päivänpaistetta, nousen ja huudan väkijoukossa.29. Minusta on tullut sakaalien veli ja strutsien [kamelikurkien] kumppani.30. Nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.31. Kitarani soi valitusta, ja huiluni sävel oli itkun ääntä."