Job

Jobin toinen puhe

6 LUKU

Job toivoo kuolevansa

1. Job vastasi: 2. "Jospa joku punnitsisi vaivani ja panisi kovan onneni vaakakuppiin! 3. Se on raskaampi kuin meren hiekka. Sen johdosta sanani menevät harhaan. 4. Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun, henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua. 5. Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? 6. Kuka huolisi suolatonta ruokaa, tai onko häränkieli-kasvissa makua? 7. En halua koskea sellaiseen, se on minulle vastenmielistä. 8. Jospa pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi toivoni! 9. Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan! 10. Niin olisi vielä lohdutuksenani, etten ole kieltänyt Pyhän sanoja! Ilosta minä hypähtäisin säälimättömässä tuskassani. 11. Mikä on voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin? 12. Onko voimani vahva kuin kivi, onko ruumiini vaskea?

Onko enää ystäviä?

13. Eikö minulle ole enää mitään apua, onko vapautus karkonnut minusta? 14. Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon. 15. Veljeni ovat petollisia kuin vesipuro, kuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin. 16. Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi. 17. Auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastaan helteen tullen. 18. Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat. 19. Teeman karavaaneissa tähysteltiin, Seban matkueet odottivat niitä. 20. He joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessaan. 21. Niin te olette nyt tyhjän veroisia: te näette kauhun ja pelästytte.

Job on pettynyt ystäviinsä

22. Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt suorittamaan omaisuudestanne puolestani lahjuksen? 23. Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vihollisen vallasta ja lunastamaan minut väkivaltaisten käsistä? 24. Opettakaa minua, niin minä vaikenen. Neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt. 25. Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne? 26. Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat. 27. Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne. 28. Suvaitkaa nyt katsoa minuun. Minä totisesti en valehtele vasten kasvojanne. 29. Pidättäytykää, älköön vääryyttä tapahtuko. Harkitkaa, vielä minä olen siinä oikeassa. 30. Olisiko kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä on turmioksi?"