1. "Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkalaisen päiviä?2. Hän on kuin orja, joka halajaa varjoon, kuten palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.3. Minä olen perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat tulleet osakseni.4. Maata mennessäni ajattelen: "Milloin saan nousta?" Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.5. Ruumiini verhoutuu matoihin ja maan tomuun, ihoni kovettuu ja märkii.6. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.7. Muista, että elämäni on tuulen henkäys, silmäni ei enää saa nähdä onnea. Jaak. 4:148. Minut nähneen silmä ei minua enää näe. Silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.9. Pilvi häipyy ja menee menojaan. Myöskään hautaan vaipunut ei sieltä nouse.10. Ei hän enää palaa taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.11. Niin en minäkään hillitse suutani. Puhun henkeni vaivassa, valitan sieluni murheessa.12. Olenko minä meri tai merihirviö, että asetat vartioston minua vastaan?13. Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa tuskaani,14. niin sinä kauhistutat minua unilla ja pelästytät näyillä.15. Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen kuin näin luurankona kidun.
Mikä on ihminen?
16.Olen saanut tarpeekseni, en halua elää iäti. Anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat päiväni.17. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, Ps. 8:5; Hepr. 2:618. tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?19. Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?20. Jos olenkin tehnyt syntiä, mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartija? Miksi asetit minut maalitauluksesi, ja miksi tulin itselleni taakaksi?21. Miksi et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Minä menen nyt levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, ei minua enää ole."