Valitusvirret
2 LUKU
Jumalan vihan rangaistus
1. Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt tytär Siionin! Hän heitti Israelin kunnian taivaasta maahan eikä vihansa päivänä muistanut jalkainsa astinlautaa.
2. Herra on hävittänyt säälimättä kaikki Jaakobin majat, on hajottanut vihastuksissaan tytär Juudan linnoitukset, pannut ne maan tasalle. Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat.
3. Hän on vihan hehkussa hakannut kokonaan poikki Israelin sarven. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli, joka kuluttaa kaiken ympärillä olevan.
4. Hän jännitti jousensa kuin vihamies, seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut. Tytär Siionin majaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.
Jerusalem hävitettynä
5. Herra on ollut kuin vihamies, on hävittänyt Israelin: Hän hävitti kaikki sen palatsit, turmeli sen linnoitukset ja antoi tytär Juudalle paljon valitusta ja vaikerrusta.
6. Hän särki aitauksensa kuin puutarhan aidan, hävitti sen juhlapaikan. Herra on saattanut unohduksiin Siionissa juhlakokouksen ja sapatin ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpoina kuninkaan ja papin.
7. Herra on hylännyt alttarinsa, syössyt häväistykseen temppelinsä, luovuttanut vihamiehen käteen palatsiensa muurit. He nostivat huudon Herran huoneessa, huudon kuin juhlapäivänä.
8. Herra oli päättänyt turmella tytär Siionin muurit: hän jännitti mittanuoran, ei pidättänyt kättään hävittämästä, saattoi murheeseen varustukset ja muurit. Ne nääntyvät yhdessä.
9. Sen portit ovat vajonneet maahan, hän poisti ja särki sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat vieraiden kansojen1 keskuudessa. Lakia ei ole, eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.
10. Maassa istuvat ääneti tytär Siionin vanhimmat. He ovat heittäneet tomua päänsä päälle, vyöttäytyneet säkkeihin. Maata kohden ovat painaneet päänsä Jerusalemin neitsyet.
11. Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisimpäni kuohuu, voimani valuvat maahan2 tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. Lapset ja imevät nääntyvät kaupungin kaduilla.
12. He sanovat äideilleen: "Missä on viljaa ja viiniä?" He nääntyvät kuin kaatuneet kaupungin kaduilla, heittävät henkensä äitiensä syliin.
13. Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusalem? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, tytär Siion? Sillä suuri kuin meri on sinun sortumisesi. Kuka voi sinut parantaa?
14. Profeettasi ovat sinulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. He eivät ole paljastaneet sinun syntiäsi kääntääkseen sinun kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle petollisia, eksyttäviä ennustuksia.
15. Sinulle paukuttavat kämmeniään kaikki ohikulkijat, he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätään tytär Jerusalemille: "Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?"
16. Suu ammollaan sinua vastaan ovat kaikki sinun vihamiehesi. He viheltävät, kiristelevät hampaitaan ja sanovat: "Me olemme sen hävittäneet. Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet. Se on meille tullut, olemme sen nähneet."
17. Herra on tehnyt, mitä oli aikonut. Hän on täyttänyt sanansa, sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti: Hän on repinyt alas säälimättä, on antanut vihamiehen iloita sinusta ja kohottanut vihollisen sarven.
18. Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen. Sinä, tytär Siionin muuri, anna kyyneltesi virtana vuotaa yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älköön silmäteräsi ummistuko.
19. Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun yövartiot alkavat. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun he nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa.
20. Herra, katso ja tarkkaa, ketä olet antanut tämän kohdata. Pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä, vaalimansa pienet lapset? Pitäisikö Herran pyhäkössä tappaa pappi ja profeetta?
21. Maassa, kaduilla, makaa nuoria ja vanhoja. Minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet tappanut säälimättä.
22. Sinä kutsuit minun peljättäjäni joka taholta kuin juhlapäivän viettoon. Herran vihan päivänä ei jäänyt pelastunutta, ei pakoonpäässyttä. Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut, heidät minun vihamieheni lopetti.