Valitusvirret

1 LUKU

Jerusalem hävitettynä

1. Kuinka istuukaan yksinään tuo väkirikas kaupunki! Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se, joka oli suuri kansakuntien joukossa! Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut työveron alaiseksi. 2. Se itkee katkerasti yössä, ja sillä on kyyneleet poskillaan. Ei ole sillä lohduttajaa kaikkien sen rakastajain keskuudessa. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, jotka ovat tulleet sille vihamiehiksi. 3. Juuda on siirtynyt maastaan kurjuutta ja työn kovuutta pakoon. Se istuu muiden kansojen keskuudessa eikä löydä lepoa. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä. 4. Siionin tiet surevat, sillä juhlille tulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli. 5. Sen viholliset ovat päässeet voitolle, sen vihamiehet menestyvät. Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä. 6. Mennyt on tytär Siionilta kaikki sen kauneus. Sen ruhtinaat ovat kuin peurat, jotka eivät löydä laidunta. He kulkivat voimattomina vainoojan edessä. 7. Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli muinaisista päivistä asti. Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin eikä sillä ollut auttajaa, sen viholliset katselivat sitä ja nauroivat sen turmiota. Jes. 64:11 8. Jerusalem on tehnyt raskaasti syntiä, sen tähden se on tullut saastaksi. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, nyt halveksivat sitä, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy poispäin. 9. Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut, mikä sille oli tuleva, ja niin se sortui järkyttävästi. Ei ole sillä lohduttajaa. Herra, katso minun kurjuuttani, sillä vihamies ylvästelee. Jes. 47:7 10. Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Sen täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, jotka sinä olit kieltänyt tulemasta sinun seurakuntaasi. 11. Kaikki sen kansa huokaa etsiessään leipää: He antavat ruuasta, mitä heillä on kallista, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Herra, katso ja näe, kuinka halveksittu minä olen.

"Hän teki minut autioksi"

12. Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: Onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on pantu minun kannettavakseni, jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä? 13. Hän lähetti korkeudesta tulen minun luihini ja kuritti niitä. Hän viritti verkon minun jalkaini varalle, hän pani minut peräytymään, hän teki minut autioksi, ainiaan sairaaksi. 14. Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen: Ne kiedottiin yhteen, tulivat minun niskalleni. Hän saattoi minun voimani horjumaan. Herra antoi minut niiden käsiin, joita en voi vastustaa. 15. Herra hylkäsi kaikki minun uljaat soturini, joita oli minun keskuudessani. Hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan murskatakseen minun nuorukaiseni. Herra polki viinikuurnan neitsyelle, tytär Juudalle. 16. Näitä minä itken, minun silmäni, silmäni vuotaa vettä. Kaukana on minusta lohduttaja, joka virvoittaisi minun sieluani. Hävitetyt ovat minun lapseni, sillä vihamies on väkevä. Jer. 14:17 17. Siion levittää käsiään: Ei ole hänellä lohduttajaa. Herra on nostanut Jaakobia vastaan sen viholliset joka taholta. Jerusalem on tullut saastaksi heidän keskellään. 18. Vanhurskas on hän, Herra, sillä hänen käskyään vastaan minä olen niskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, ja katsokaa minun kipuani: Minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat menneet vankeuteen. Dan. 9:7 19. Minä kutsuin rakastajiani: He pettivät minut. Minun pappini ja vanhimpani ovat kuolleet kaupungissa, kun he etsivät ruokaa tyydyttääkseen nälkäänsä. 20. Herra, katso kuinka ahdistettu minä olen, minun sisimpäni kuohuu, sydämeni vääntyy rinnassani, sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen. Ulkona on miekka riistänyt minulta lapset, sisällä rutto. 21. He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Ei ole minulla lohduttajaa. Kaikki minun vihamieheni ovat kuulleet minun onnettomuudestani. He iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt: sinä olet antanut tulla sen päivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun. 22. Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen, ja pane heille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien minun rikoksieni tähden. Monet ovat minun huokaukseni, ja minun sydämeni on sairas.



Kirjaudu
Rekisteröidy