1.Sanon totuuden Kristuksessa, en valehtele, sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä:2. Minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.3. Soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat sukulaisiani ihmisyyden puolesta.4. He ovat israelilaisia: heidän on lapseus, kirkkaus, liitot, lain saaminen, jumalanpalvelus ja lupaukset.5. Heidän ovat isät, ja heistä on Kristus ihmisyyden puolesta, hän, joka on yli kaiken Jumala, iäti ylistetty, aamen!6. Jumalan sana ei kuitenkaan ole mennyt mitättömäksi. Eiväthän kaikki israelilaiset kuulu [Jumalan] Israeliin. Room. 2:28-29; Gal. 6:167. Eivät kaikki ole lapsia sen tähden, että ovat Aabrahamin jälkeläisiä. Onhan sanottu: "Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi." 1. Moos. 21:12; Joh. 8:398. Se on: eivät ne, jotka ovat luonnollisia lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset luetaan jälkeläisiksi1.9. Lupauksen sanahan oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika." 1. Moos. 18:10; 1. Moos. 18:1410. Näin ei käynyt vain hänelle, vaan myös Rebekalle, joka oli raskaana yhdestä, isästämme Iisakista. 1. Moos. 25:2111. Jotta Jumalan valinnan mukainen suunnitelma toteutuisi, ei tekojen, vaan Kutsujan tähden, hänelle sanottiin ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa:12. "Vanhempi on palveleva nuorempaa." 1. Moos. 25:2313. Onhan kirjoitettu: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesaun hylkäsin2." Mal. 1:2-314. Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Eihän toki!15. Hän sanoo Moosekselle: "Minä armahdan, kenet armahdan, ja osoitan laupeutta kenelle osoitan." 2. Moos. 33:1916. Asia ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka armahtaa. Ef. 2:8-917. Sanoohan Raamattu faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani, ja että minun nimeäni julistettaisiin kaikkialla maailmassa." 2. Moos. 9:1618. Hän on siis armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenet tahtoo.
Jumalan vapaa valinta
19.Sinä sanonet minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Kuka voi vastustaa hänen tahtoaan?" Dan. 4:3220. Niinpä niin, ihminen, mutta mikä sinä olet väittelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi savi sano muovaajalleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" Jer. 18:621. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? 2. Tim. 2:2022. Entä jos Jumala tahtoo näyttää vihansa ja osoittaa voimansa? Suuressa kärsivällisyydessään hän on sietänyt vihan astioita, jotka ovat olleet valmiit kadotukseen.23. Hän on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on ennalta valmistanut kirkkauteen?24. Sellaisiksi hän on kutsunut meidätkin, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös muista kansoista3.25. Sanoohan hän Hoosean kirjassa: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.26. Ja siinä paikassa, missä heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansaani,' heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi." Hoos. 1:10; Hoos. 2:23; 1. Piet. 2:1027. Mutta Israelista Jesaja huudahtaa: Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, heistä pelastuu vain jäännös. Jes. 10:22-23; Room. 9:828. Herra on toteuttava sanansa maan päällä äkkiä ja lopullisesti.29. Jesajakin on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi säästänyt meistä siementä, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, ja olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi." 1. Moos. 19:24-25; Jes. 1:9
Israel ja Jumalan vanhurskaus
30.Mitä me siis sanomme? Muihin kansoihin kuuluvat, jotka eivät ole tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, sen vanhurskauden, joka tulee uskosta. Room. 10:2031. Israel taas, joka on tavoitellut vanhurskautta lakia noudattamalla, ei ole sitä saavuttanut.32. Miksi niin? Siksi, ettei se ole tapahtunut uskosta, vaan kuin teoista. He ovat kompastuneet loukkauskiveen,33. kuten on kirjoitettu: "Minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuskallion, ja joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Jes. 28:16; 1. Piet. 2:6-8