Salomon Saarnaja
5. Lucu.
1. ÄLä ole ylön picainen suustas/ ja älä anna sydämes kijrutta puhuman Jumalan edes:
2. Sillä Jumala on taiwas/ ja sinä maan päällä/ ole sentähden wähän puheinen. Cusa paljo murhetta on/ sijnä on paljo unia/ ja paljosa puhesa löytän myös hulluus. paljosa puhesa löytän myös hulluus.
3. COscas Jumalalle lupauxen teet/ nijn älä wijwyttele sitä: sillä ei hän tyhmijn mielisty.
4. Mitäs lupat nijn pidä/ se on parembi ettes lupa/ cuin ettes täytä mitäs luwannut olet.
5. ÄLä salli suus wietellä lihas/ ja älä sano Engelille: se oli exymys: ettei Jumala wihastuis sinun änees/ ja duomidzis caickia sinun kättes töitä.
6. Cusa paljo unia on/ sijnä on myös turha meno ja paljo puhetta/ mutta pelkä sinä Jumalata.
7. JOs sinä näet köyhän wääryttä kärsiwän/ ja oikeuden ja wanhurscauden tulewan pois maasta/ älä ihmettele sitä: sillä yxi on joca on corkein wartia corkeudes/ ja on wielä corkiambi molembita.
8. Sen päällä on Cuningas maacunnasa/ että kedot kynnetäisin.
9. JOca raha racasta/ ei hän ikänäns rahaan suutu/ ja joca rickautta racasta/ ei hänelle pidä sijtä hyödytystä oleman/ ja se on myös turha:
10. Sillä cusa paljo rickautta on/ sijnä on myös paljon syöpiä/ mitästä hyödytystä sijs hänen sijtä on? mutta että hän ainoastans sen näke silmilläns.
11. Joca työtä teke/ hänelle on uni makia/ joco hän wähä eli paljo syönyt on/ waan rickan ylönpaldisus ei salli hänen maata.
12. Se on paha waiwa/ jonga minä näin Auringon alla/ nimittäin/ että rickaudet tallella pannan hänelle wahingoxi/ jonga se oma on:
13. Sillä rickat huckuwat suures wiheljäisydes/ ja jos hän on sijttänyt pojan/ nijn ei sen käsijn jää mitän.
14. Nijncuin hän on alastoina tullut äitins cohdusta/ nijn hän jällens mene pois cuin hän tullutkin on/ ja ei ota mitän cansans caikesta hänen työstäns joca hänen käsisäns on/ cosca hän mene pois.
15. Se on paha waiwa että hän nijn tästä lähte/ nijncuin hän tullut on/ mitä se händä autta/ että hän tuulen työtä on tehnyt?
16. Caiken elinaicans on hän pimeydes syönyt/ suuresa murhesa/ sairaudesa ja surusa.
17. Nijn minä pidän sen parhana/ että ihminen syö ja juo/ ja on hywällä mielellä caikesa hänen työsäns cuin hänellä Auringon alla on/ hänen elinaicanans/ ja Jumala hänelle anda: sillä se on hänen osans.
18. Ja jolle ihmiselle Jumala anda rickautta/ tawarata ja woima/ että hän sijtä söis ja jois hänen osaxens/ ja olis iloinen hänen työsäns/ se on Jumalan lahja:
19. Sillä ei hän paljo ajattele tätä wiheljäistä elämätä/ että Jumala on iloittanut hänen sydämens.