Salomon Saarnaja

6. Lucu.

1. SE on paha jonga minä näin Auringon alla/ ja on yhteinen ihmisis. 2. Jolle Jumala on andanut rickautta/ tawarata ja cunniata/ ja ei häneldä mitän puutu/ jota hänen sydämens ano/ ja ei Jumala anna hänelle cuitengan sitä woima/ että hän sitä nautita taita/ mutta toinen ne nautidze/ se on turha ja paha waiwa. 3. Jos hän sata lasta sijtäis/ ja hänellä olis nijn pitkä ikä/ että hän monda wuotta eläis/ ja ei hänen sieluns taidais tulla tawaroista täytetyxi/ ja olis ilman haudata/ hänestä sanon minä: kesken syndynyt on parembi händä: 4. Sillä hän tule turhaan menoon/ ja hän mene pois pimeydesä/ ja hänen nimens pimeydellä peitetän. 5. Ei ole hänen Auringosta ilo/ eikä hänellä ole lepo eli siellä taicka täällä. 6. Jos hän eläis caxi tuhatta ajastaica/ nijn ei hän sijttekän sijhen tydyis/ eiköst caicki tule yhteen paickan? 7. JOcaidzella ihmisellä on määrätty työ/ mutta sydän ei taida tytyä sijhen: 8. Sillä mitä taita wijsas enä toimitta/ cuin tyhmäkän? mitä köyhä aicoi että hän olis eläwitten seas. 9. Parembi on nautita tawaroita jotca käsillä owat/ cuin pyrkiä toisten perän/ se on myös turha ja wiheljäisys. 10. Mikäst on/ waicka joku corkiast ylistetty on/ nijn hän cuitengin tietän ihmisexi/ ja ei hän taida woimallisemman cansa rijdellä: 11. Sillä monda asiata on/ jotca turhuden enändäwät/ mitä sijs ihmisen sijtä enä on.