Epistola Ebrerein tygö.

1. Lucu.

1. JUmala puhui muinen vsein ja monella muoto Isille/ Prophetain cautta/ mutta näinä wijmeisinä päiwinä on hän meille puhunut Poicansa cautta. 2. Jonga hän on caickein perillisexi pannut/ ja on hänen cauttans mailman tehnyt. 3. Joca/ että hän on hänen cunnians kirckaus/ ja hänen olemuxens juuricuwa/ ja canda caicki sanans woimalla/ ja on idze cauttans meidän syndeimme puhdistuxen tehnyt/ ja istu Majestetin oikialla puolella corkiuxisa/ 4. On tullut nijn paljo parammaxi Engeleitä/ että hän ylimmäisemmän nimen on heidän suhtens perinyt. 5. Sillä/ kenelle hän on coscan Engeleistä sanonut: Sinä olet minun Poican/ tänäpän minä sinun synnytin? Ja taas: Minä olen hänen Isäns/ ja hän on minun Poican. 6. Ja taas: cosca hän tuo esicoisen mailmaan/ sano hän: händä pitä caicki Jumalan Engelit cumartaman. 7. Mutta Engeleistä hän sano: hän teke Engelins hengixi/ ja hänen palwelians tulenleimauxexi. 8. Mutta Pojallens: Jumala/ sinun istuimes pysy ijancaickisest ijancaickiseen: Sinun Waldacundas Waldicka/ on oikeuden Waldicka. 9. Sinä racastit wanhurscautta/ ja wihaisit wääryttä/ sentähden on sinun/ O Jumala/ sinun Jumalas woidellut iloöljyllä/ enä cuin sinun osaweljes. 10. Ja sinä HERra olet algusta maan perustanut/ ja Taiwat owat sinun käsialas. 11. Ne catowat/ mutta sinä pysyt. 12. Ja he caicki wanhenewat nijncuin waate/ ja nijncuin pugun sinä heitä muuttelet/ ja he muuttuwat. Mutta sinä cohdallans pysyt/ ja ei sinun ajastaicas puutu. 13. Mutta kelle Engeleistä on hän coscan sanonut: Istu minun oikialle kädelleni/ sijhenasti cuin minä panen wihollises sinun jalcais astinlaudaxi? 14. Eikö he caicki ole palwelewaiset Henget/ palweluxeen lähetetyt nijlle jotca autuuden periwät?