Hiobin Kirja
14. Lucu.
1. IHminen waimost syndynyt elä wähän aica/ ja on täynäns lewottomutta:
2. Caswa nijncuin cuckainen/ ja lange/ pakene nijncuin warjo/ ja ei pysy.
3. Ja sencaltaisen päällä sinä awat silmäs/ ja wedät minun cansas oikeuden eteen.
4. Cuca löytä puhtan nijden seas/ cusa ei puhdast ole?
5. Hänelle on määrätty aica/ hänen Cuucautens lucu on sinun tykönäs/ sinä olet määrän asettanut hänen eteens/ jota ei hän taida käydä ylidze.
6. Luowu hänestä/ että hän sais lewätä/ nijncauwan cuin hänen aicans tule/ jota hän odotta nijncuin palcollinen.
7. Puulla on toiwo ehkä se hacataisin/ että se udistetan/ ja sen wesat caswawat jällens:
8. Ehkä sen juuret wanhenewat maasa/ ja cando mätäne mullas:
9. Cuitengin wiherjöidze hän jällens weden märkydest/ ja caswa nijncuin hän istutettu olis.
10. Mutta cusa ihminen on/ cosca hän cuollut/ huckunut ja pois on?
11. Nijncuin wesi juoxe meres/ ja oja wuota ja cuiwettu:
12. Nijn on ihminen cosca hän maahan pannan/ ei hän nouse eikä herä/ nijncauwan cuin taiwas pysy/ eikä herä unestans.
13. Joscas minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun/ nijncauwan cuin wihas menis pois/ ja asetaisit minulle määrän muistaxes minua:
14. Luuletcos cuollen ihmisen tulewan eläwäxi jällens? minä odotan jocapäiwä nijncauwan cuin minä sodin/ sijhenasti että minun muutten tule.
15. Ettäs cudzuisit minua/ ja minä wastaisin sinua/ ja ettes hyljäis käsialas:
16. Sillä sinä olet jo lukenut caicki minun askeleni/ mutta älä ajattele minun pahoja tecojani.
17. Minun ricoxeni olet sinä lukinnut kimpuun/ ja pannut cocon minun wäärydeni.
18. Wuori caatu ja cato/ ja waha sijrty siastans.
19. Wesi culutta kiwet/ ja wirta wie maan pois.
20. Waan ihmisen toiwo on cadonnut: sillä sinä sysät hänen ylesalaisin/ nijn että hän cato. Sinä muutat hänen menons/ ja annat hänen mennä.
21. Owatco hänen lapsens cunnias/ sitä ei hän tiedä/ taicka owatco he ylöncadzes/ sitä ei hän ymmärrä.
22. Nijncauwan cuin hän canda liha/ täyty hänen olla waiwas/ ja nijncauwan cuin hänen sieluns on hänes/ täyty hänen murhetta kärsiä.