Hiobin Kirja
15. Lucu.
1. SIlloin wastais Eliphas Themanist/ ja sanoi:
2. Pitäkö taitawan nijn tuuleen puhuman/ ja täyttämän wadzans tuulella?
3. Sinä nuhtelet kelwottomilla sanoilla ja puheilla/ joista ei ole hyödytystä.
4. Sinä olet hyljännyt pelgon/ ja puhut ylöncadzella Jumalan edes.
5. Sillä sinun pahudes opetta nijn sinun suus/ ja sinä olet walinnut wieckan kielen.
6. Sinun suus pitä duomidzeman sinun/ ja en minä/ sinun huules pitä wastaman sinua.
7. Oletcos ensimäinen ihminen cuin syndynyt on? oletcos ennen caickia wuoria sijnnyt?
8. Oletcos cuullut Jumalan salaisen neuwon? ja ongo taito halwembi sinua?
9. Mitä sinä tiedät jota en me tiedä? mitäs ymmärrät joca ei ole meidän tykönäm?
10. Harmapäät ja wanhat owat meidän tykönäm/ jotca ennen owat elänet cuin sinun Isäs.
11. Pidäiskö Jumalan lohdutuxet oleman halwat sinulle?
12. Waan sinulla on jotakin salaist tykönäs.
13. Mitä sinun sydämes aicoi? cuingas cadzot nijn ylpiäst? cuingas asetat mieles Jumalata wastan? ettäs sencaltaiset sanat suustas päästät?
14. Mikä on ihminen että hän olis puhdas/ ja että hän olis hurscas/ cuin waimosta syndynyt on?
15. Cadzo/ hänen pyhäins seas ei ole yhtän nuhtetoinda/ ja taiwat ei ole puhtat hänen edesäns:
16. Cuinga paljo enämmin ihminen on cauhia ja ilkiä/ joca juo wääryttä nijncuin wettä.
17. Minä osotan sinulle sen/ cuule minua/ minä luettelen sinulle mitä minä nähnyt olen.
18. Mitä taitawat sanonet owat/ ja heidän Isildäns ei ole peitetyt.
19. Joille ainoille maa annettu on/ nijn ettei yxikän outo saa käydä heidän keskelläns.
20. Jumalatoin wapise caiken elinaicans/ ja tyrannin wuosilugut owat peitetyt.
21. Mitä hän cuule/ se hirmuitta händä/ ja ehkä wielä rauha olis/ nijn on hänellä cuitengin se murhe/ että hänen pitä huckuman.
22. Ei hän usco että hän taita wälttä onnettomuden/ ja waroi aina miecka.
23. Cosca hän lähte sinne ja tänne elatuxens jälken/ nijn hän luule aina onnettomuden käsisäns olewan.
24. Ahdistus ja hätä peljättäwät händä/ ja lyöwät hänen maahan/ nijncuin Cuningas sotajoucolla.
25. Sillä hän on ojendanut kätens Jumalata wastan/ ja wahwistanut idzens Caickiwaldiast wastan.
26. Hän juoxe päätäpitein händä wastan/ ja seiso ynsyst händä wastan.
27. Hän on peittänyt caswons lihawudellans/ lihoittanut ja paisuttanut idzens.
28. Mutta hänen pitä asuman häwitetys Caupungis/ cusa ei yhtän huonetta ole/ waan owat läjäsä.
29. Ei hänen pidä ricastuman/ eikä hänen tawarans pysymän maasa.
30. Ei hänen pidä wälttämän onnettomutta. Tulen liecki cuiwa hänen oxans/ ja hänen suuns hengellä cato.
31. Ei hän taida pysyä/ että hän on petetty turhudellans ja turhuus on hänen palckans.
32. Hän loppu sopimattomalla ajalla/ ja hänen oxans ei pidä wihottaman.
33. Hän poimitan nijncuin kypsymätöin marja wijnapuusta/ ja nijncuin öljypuu warista cucoistuxens.
34. Sillä ulcocullattuin seuracunnan pitä oleman yxinäisen/ ja tulen pitä polttaman lahjain ottajan huonen.
35. Hän sijttä onnettomuden/ ja synnyttä waiwaisuden/ ja heidän wadzans tuo petoxen.