Hiobin Kirja

17. Lucu.

1. MInun hengen on heicko/ minun päiwäni owat lyhetyt/ ja hauta on käsis. 2. En minä ketäkän pettänyt/ ja cuitengin minun silmäni täyty olla murhes. 3. Jos sinä tahdoisit minulda tacausta/ cuca minun tacais? 4. Ymmärryxen olet sinä heidän sydämistäns kätkenyt/ sentähden et sinä corgota heitä. 5. Hän kersca ystäwilläns saalistans lujast/ mutta hänen lastens silmät pitä waipuman. 6. Hän on minun pannut sananlascuxi Canssan secaan/ ja pilcaxi heidän keskellens. 7. Minun caswon on mustettu minun suruni tähden/ ja caicki minun jäseneni owat nijncuin warjo. 8. Tästä hurscat hämmästywät/ ja wiattomat asettawat heitäns ulcocullatuita wastan. 9. Hurscas pysy tielläns/ ja jolla on puhtat kädet/ se pysy wahwana. 10. Käändäkät sijs teitän caicki ja tulcat/ en minä cuitengan löydä yhtän taitawata teistä. 11. Minun päiwäni owat culunet/ minun aiwoituxeni owat hajotetut/ cuin minun sydämesäni olit: 12. Ja owat yöstä päiwän ja päiwästä yön tehnet. 13. Ja ehkä minä cauwan odotaisin/ nijn on cuitengin hauta minun huonen/ ja minun wuoten pimeydesä tehty. 14. Mätänemisen minä cudzuin Isäxeni/ ja madot äitixeni ja sisarixeni. 15. Mitästä minun pitä odottaman? ja cuca otta minun toiwostani waarin? 16. Hautaan se mene/ ja maca minun cansani mullas.