Hiobin Kirja
17. Lucu.
1. MInun hengen on heicko/ minun päiwäni owat lyhetyt/ ja hauta on käsis.
2. En minä ketäkän pettänyt/ ja cuitengin minun silmäni täyty olla murhes.
3. Jos sinä tahdoisit minulda tacausta/ cuca minun tacais?
4. Ymmärryxen olet sinä heidän sydämistäns kätkenyt/ sentähden et sinä corgota heitä.
5. Hän kersca ystäwilläns saalistans lujast/ mutta hänen lastens silmät pitä waipuman.
6. Hän on minun pannut sananlascuxi Canssan secaan/ ja pilcaxi heidän keskellens.
7. Minun caswon on mustettu minun suruni tähden/ ja caicki minun jäseneni owat nijncuin warjo.
8. Tästä hurscat hämmästywät/ ja wiattomat asettawat heitäns ulcocullatuita wastan.
9. Hurscas pysy tielläns/ ja jolla on puhtat kädet/ se pysy wahwana.
10. Käändäkät sijs teitän caicki ja tulcat/ en minä cuitengan löydä yhtän taitawata teistä.
11. Minun päiwäni owat culunet/ minun aiwoituxeni owat hajotetut/ cuin minun sydämesäni olit:
12. Ja owat yöstä päiwän ja päiwästä yön tehnet.
13. Ja ehkä minä cauwan odotaisin/ nijn on cuitengin hauta minun huonen/ ja minun wuoten pimeydesä tehty.
14. Mätänemisen minä cudzuin Isäxeni/ ja madot äitixeni ja sisarixeni.
15. Mitästä minun pitä odottaman? ja cuca otta minun toiwostani waarin?
16. Hautaan se mene/ ja maca minun cansani mullas.