Hiobin Kirja
16. Lucu.
1. HIob wastais ja sanoi:
2. Minä olen usein cuullut/ te oletta caicki häijyt lohduttajat.
3. Cosca sijs nämät tyhjät puhet loppuwat? eli mikä sinun nijn rohwaise puhuman?
4. Minä taidaisin myös puhua nijncuin tekin. Minä soisin teidän sielun olewan minun sieluni sias: minä löydäisin myös sanoja teitä wastan/ ja taidaisin wäändä päätäni teitä wastan.
5. Minä tahdoisin wahwista teitä suullani/ ja lohdutta huulillani.
6. Mutta ehkä minä puhuisin/ nijn ei cuitengan säästä minun waiwani minua: jos minä waickenen/ nijn ei hän cuitengan mene minusta pois.
7. Mutta nyt hän saatta minulle waiwaisuden/ ja särke minun coconans.
8. Hän on tehnyt minun rypyisexi/ ja todista minua wastan.
9. Minun wastaiseisojan nouse minua wastan/ ja sano minua wastan. Hänen wihans rewäise minun/ ja joca minua wiha/ kiristele hambaitans minun päälleni/ ja minun wiholliseni silmät kijluwat minun päälleni.
10. He ammotit suuns minua wastan/ ja owat minua häpiällisest poskelle piesnet/ he owat sammuttanet heidän wihans minun päälleni.
11. Jumala on minun hyljännyt wäärille/ ja on andanut minun tulla jumalattomain käsijn.
12. Minä olin ricas/ waan hän on tehnyt minun paljaxi/ hän on tarttunut minun caulani/ ja on särkenyt minun/ ja pannut minun malixi.
13. Hän on pijrittänyt minun nuolillans/ ja on rewäisnyt minun munascuuni/ eikä säästänyt. Hän on wuodattanut minun sappeni maan päälle/ hän on haawoittanut minun yhdellä haawalla toisen perän.
14. Hän carcais minun päälleni nijncuin jocu wäkewä.
15. Minä ombelin säkin minun nahcani päälle/ ja laskin sarweni muldaan.
16. Minun caswoni owat pullistunet itcusta/ ja silmäni culmat piminnet.
17. Ehkei cuitengan minun kädesäni ole wäärys/ ja minun rucouxen on puhdas.
18. Maa älä peitä minun wertani/ ja älkän olco minun pargulleni sia.
19. Ja cadzo/ minun todistajani on taiwas/ ja joca minun tunde/ on corkeudes.
20. Minun ystäwäni owat minun pilckajani: mutta minun silmäni wuodattawat kyynelitä Jumalan tygö.
21. Jos jocu taidais oikeudelle käydä Jumalan cansa/ nijncuin ihmisen lapsi lähimmäisens cansa.
22. Mutta määrätyt wuodet owat tullet/ ja minä menen sitä tietä pois/ jota en minä ikänäns palaja.