Hiobin Kirja
23. Lucu.
1. HIob wastais/ ja sanoi: minun puhen on wielä murhellinen/
2. Minun woiman on heicko huocauxeni tähden.
3. Josca minä tiedäisin/ cuinga minä hänen löydäisin/ ja tulisin hänen istuimens tygö/
4. Ja asetaisin oikeuteni hänen eteens/ ja täyttäisin suuni nuhtella/
5. Ja coettelisin/ mitä hän wastais minulle/ ja ymmärräisin/ mitä hän minulle sanowa olis.
6. Rijtelekö hän suurella woimalla minun cansani?
7. Älkän nijn asettaco händäns minua wastan/ waan pangan cohtuden eteeni/ nijn minä kyllä woitan oikeuteni
8. Mutta jos minä cohdastans käyn/ nijn ei hän ole siellä/ menen minä tacaperin/ nijn en minä händä hawaidze.
9. On hän wasemalla puolella/ nijn en minä händä käsitä/ kätke hän hänens oikialle puolelle/ nijn en minä händä näe.
10. Mutta hän tunde minun tieni/ coetelcan minua/ nijn minä löytän nijncuin culda:
11. Sillä minä panen jalcani hänen askelillens/ pidän hänen tiens/ ja en poicke sijtä.
12. Ja en poicke hänen huuldens käskyistä/ ja kätken hänen suuns sanat/ enä cuin minä welcapää olen.
13. Hän on idze ainoa/ cuca wasta händä/ ja teke mitä hän tahto.
14. Ja ehkä hän wielä minulle costais minun ansioni perän/ nijn olis wielä hänen edesäns paljo tacaperin.
15. Sentähden olen minä hämmästynyt händä/ ja cosca minä sen ymmärrän/ nijn minä pelkän händä.
16. Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmexi/ ja Caickiwaldias on minun peljättänyt.
17. Pimeys ei luowu minusta/ ja syngeys ei kätketä minulda.