Hiobin Kirja

23. Lucu.

1. HIob wastais/ ja sanoi: minun puhen on wielä murhellinen/ 2. Minun woiman on heicko huocauxeni tähden. 3. Josca minä tiedäisin/ cuinga minä hänen löydäisin/ ja tulisin hänen istuimens tygö/ 4. Ja asetaisin oikeuteni hänen eteens/ ja täyttäisin suuni nuhtella/ 5. Ja coettelisin/ mitä hän wastais minulle/ ja ymmärräisin/ mitä hän minulle sanowa olis. 6. Rijtelekö hän suurella woimalla minun cansani? 7. Älkän nijn asettaco händäns minua wastan/ waan pangan cohtuden eteeni/ nijn minä kyllä woitan oikeuteni 8. Mutta jos minä cohdastans käyn/ nijn ei hän ole siellä/ menen minä tacaperin/ nijn en minä händä hawaidze. 9. On hän wasemalla puolella/ nijn en minä händä käsitä/ kätke hän hänens oikialle puolelle/ nijn en minä händä näe. 10. Mutta hän tunde minun tieni/ coetelcan minua/ nijn minä löytän nijncuin culda: 11. Sillä minä panen jalcani hänen askelillens/ pidän hänen tiens/ ja en poicke sijtä. 12. Ja en poicke hänen huuldens käskyistä/ ja kätken hänen suuns sanat/ enä cuin minä welcapää olen. 13. Hän on idze ainoa/ cuca wasta händä/ ja teke mitä hän tahto. 14. Ja ehkä hän wielä minulle costais minun ansioni perän/ nijn olis wielä hänen edesäns paljo tacaperin. 15. Sentähden olen minä hämmästynyt händä/ ja cosca minä sen ymmärrän/ nijn minä pelkän händä. 16. Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmexi/ ja Caickiwaldias on minun peljättänyt. 17. Pimeys ei luowu minusta/ ja syngeys ei kätketä minulda.