Hiobin Kirja
31. Lucu.
1. MInä olen tehnyt lijton silmäini cansa/ etten minä cadzois neidzen päälle.
2. Mutta mitä Jumala ylhäldä anda minulle osaxi/ ja Caickiwaldias corkialda perinnöxi.
3. Eikö wäärä pidäis näkemän sencaltaista waiwaisutta/ ja pahantekiä sencaltaista surkeutta kärsimän?
4. Eikö hän näe minun teitäni/ ja lueskele caickia minun askelitani?
5. Olengo minä waeldanut turhas menos/ eli minun jalcani kijruhtanet petoxeen?
6. Punnitcan hän minua oikialla waagalla/ nijn Jumala ymmärtä minun hywydeni.
7. Ongo minun askeleni poikennet tieldä/ ja minun sydämen seurannut silmiäni/ ja jotakin rippunut minun käsisäni.
8. Nijn minä kylwäisin ja toinen söis/ ja minun sikiäni huckuis juurinens.
9. Ongo minun sydämen wieteldy waimoilda/ ja olengo minä wäijynyt läihimmäiseni owella?
10. Nijn minun emändän häwäistäkän muilda/ ja muut maatcan hänen:
11. Sillä se on häpiä ja paha työ Duomaritten edes.
12. Sillä se on tuli cuin poltta cadotuxeen/ ja caiken minun saatuni peräti hucutta.
13. Olengo minä cadzonut ylön palcolliseni oikeuden/ rijdellesäns minun cansani.
14. Mitä minä Jumalan nostua teen? eli mitä minä wastan/ cosca hän costa?
15. Eikö hän ole tehnyt händä/ joca minungin äitini cohdus teki? ja on meidän molemmat cohdus walmistanut.
16. Olengo minä kieldänyt tarwidzewaisilda/ mitä he minulda owat pyytänet? ja andanut leskein silmät heicoxi tulla.
17. Olengo minä syönyt palani yxinäni/ ettei orwoi ole myös sijtä syönyt?
18. Sillä minun nuorudestani olen minä ollut nijncuin Isä/ ja hamast äitini cohdust olen minä mielelläni lohduttanut.
19. Olengo minä nähnyt jongun huckuwan/ ettei hänellä ollut waatetta/ ja sallinut käydä köyhän peittämätä?
20. Eikö hänen suolens ole siunannut minua/ cosca hän minun lammasnahgoillani lämmitettin.
21. Olengo minä nostanut käteni orwoja wastan/ ehkä minä näin minuni woimallisna porteisa olewan.
22. Nijn caatucon minun hartiani lapaluildani/ ja minun käsiwarten särkykön luinens.
23. Sillä minä pelkäisin Jumalata/ nijncuin onnettomutta päälleni/ ja en woinut hänen cuormans canda.
24. Olengo minä asettanut cullan turwaxeni? ja sanonut culdarouckiolle: sinä olet minun uscalluxen.
25. Olengo minä iloinnut minun tawarani paljoudesta/ ja että minun käteni paljo rijsta coonnet owat?
26. Olengo minä cadzonut walkeutta/ cosca se kirckast paisti/ ja Cuuta/ cosca se täydellinen oli?
27. Ongo minun sydämen sala wietellyt suuta andaman käteni?
28. Joca myös wäärys on Duomarein edes: sillä nijn olisin minä kieldänyt Jumalan ylhäldä.
29. Olengo minä iloinnut wiholiseni wastoinkäymisest/ taicka riemuinnut/ että onnettomus tuli hänen päällens?
30. Sillä en minä andanut minun suuni syndiä tehdä/ sadatellaxeni hänen sieluans.
31. Eiköstä miehet/ cuin minun majasani owat/ sanois: josca emme hänen lihastans rawitais?
32. Muucalaisen ei pitänyt ulcona oleman/ waan waelluswäelle awaisin minä oweni.
33. Olengo minä nijncuin ihminen peittänyt minun pahudeni/ salataxeni minun wääryttäni?
34. Olengo minä hämmästynyt suurta joucko/ eli olengo minä suculaisteni ylöncadzetta peljästynyt? Minä olin äneti/ ja en mennyt owesta ulos.
35. Cuca andais minulle cuuldelian/ että Caickiwaldias cuulis minun pyytöni? että jocu kirjoitais kirjan minun asiastani.
36. Nijn minä ottaisin sen hartioilleni/ ja sidoisin ymbärilleni nijncuin Cruunun.
37. Minä ilmoitaisin hänelle minun askelitteni lugun/ ja nijncuin Ruhtinas candaisin sen edes.
38. Jos minun maan huudais minua wastan/ ja sen wagot caicki ynnä itkisit.
39. Olengo minä sen hedelmän maxamata syönyt/ ja tehnyt peldomiesten elämän työläxi.
40. Nijn caswacon minulle nisuista ohdacket/ ja ohrista orjantappurat. Hiobin sanat loppuwat.