Hiobin Kirja
42. Lucu.
1. JA Hiob wastais HERRA/ ja sanoi:
2. Minä tiedän sinun caicki woiwan/ ja ei ole sinulda yxikän ajatus peitetty.
3. Se on turha ihminen/ joca ajattele peittä neuwoans/ sentähden tunnustan minä/ että minä taitamattomast puhunut olen/ joca on minun tietoni ylidze/ ja jota en minä ymmärrä.
4. Nijn cuules nyt/ anna minun puhua/ minä kysyn sinulle/ opeta minua.
5. Minä olen cuullut sinun corwillani/ ja minun silmäni owat nähnet myös sinun.
6. Sentähden pidän minä idzeni wiallisna/ ja cadun tomus ja tuhwas.
7. COsca HERra nämät sanat oli Hiobille puhunut/ sanoi hän Eliphaxelle Themanist: minun wihan on julmistunut sinun ja cahden sinun ystäwäs päälle: sillä et te ole oikein puhunet minusta/ nijncuin minun palwelian Hiob.
8. Ottacat sijs seidzemen calpeja ja seidzemen jäärä/ ja mengät minun palweliani Hiobin tygö/ ja uhratcat polttouhria teidän edestän: sillä hänen puoleens minä cadzon/ nijn etten minä tee teille teidän tyhmyden jälken/ sillä et te ole oikein puhunet minusta/ nijncuin minun palwelian Hiob.
9. Nijn menit Eliphas Themanist/ Bildad Suahst ja Zophar Naemast/ ja teit nijncuin HERra heille sanonut olit. Ja HERra cadzoi Hiobin puoleen.
10. Ja HERra käänsi Hiobin fangiuxen/ cosca hän rucoili ystäwittens edestä. Ja HERra andoi Hiobille caxi sen werta/ enä cuin hänellä ennen ollut oli.
11. JA hänen tygöns tulit caicki hänen weljens/ ja caicki hänen sisarens/ ja caicki ne cuin hänen ennen tunsit/ ja söit hänen cansans hänen huonesans/ ja käänsit heidäns hänen puoleens/ ja lohdutit händä/ caikest sijtä pahudest/ cuin HERra oli andanut tulla hänen päällens. Ja idzecukin heistä andoi hänelle cappalen raha/ ja cullatun Clenodian.
12. Ja HERra siunais Hiobi enä cuin ennen/ että hän sai neljätoistakymmendä tuhatta lammasta/ ja cuusi tuhatta Cameli/ ja tuhannen paria härkiä/ ja tuhannen Asia.
13. Ja hän sai seidzemen poica ja colme tytärtä: ja cudzui ensimäisen Jemina/ toisen Kezia ja colmannen Kerenhapuch.
14. Ja ei löytty nijn caunita waimoja caikesta maasta cuin Hiobin tyttäret olit.
15. Ja heidän Isäns andoi heille perimisen/ heidän weljeins cansa.
16. Ja Hiob eli sijtte sata ja neljäkymmendä wuotta/ nijn että hän sai nähdä hänen lapsens ja lastens lapset/ haman neljänden polwen. Ja Hiob cuoli wanhana ja suuttununa elämään.