Salomon Kirjain Esipuhe
16. Lucu.
1. IHminen aicoi sydämesäns/ waan HERralda tule kielen wastaus.
2. Jocaidzen mielest on hänen tiens puhdas/ mutta HERra ainoastans teke sydämen wahwaxi.
3. Anna HERran haldun sinun työs/ nijn sinun aiwoituxes menesty.
4. HERra teke caicki idze tähtens/ nijn myös jumalattoman pahaxi päiwäxi.
5. Ylpiä sydän on HERralle cauhistus/ ja ei pääse rangaisemat/ ehkä he caicki pidäisit yhtä.
6. Hywyden ja uscollisuden cautta pahateco sowitetan/ ja HERran pelwolla paha wäldetän.
7. Jos jongun tiet owat HERralle kelwolliset/ nijn hän myös käändä wihamiehens rauhaan.
8. Parambi on wähä wanhurscaudesa/ cuin suuri saalis wäärydesä.
9. Ihmisen sydän aicoi hänen tiens/ waan HERra ainoa anda menestyä.
10. ENnustus on Cuningan huulisa/ ei hänen suuns puhu duomios wäärin.
11. Oikia pundaxi ja waaca on HERralda/ ja caicki painokiwet cuckarosa/ owat hänen tecons.
12. Cuningan edes wäärin tehdä on cauhistus/ sillä wanhurscaudella istuin wahwistetan.
13. Oikia neuwo on Cuningalle otollinen/ ja joca oikein puhu/ händä racastetan.
14. Cuningan wiha on cuoleman sanansaattaja/ ja wijsas mies lepyttä hänen.
15. Cosca Cuningan caswo on lepyinen/ sijnä on elämä/ ja hänen armons on nijncuin hiljainen sade.
16. OTa wijsautta tygös/ sillä se on parembi culda/ ja toimellisus on callimbi hopiata.
17. Siwiän tiet wälttäwät paha/ ja joca tiestäns otta waarin/ hänellä on elämä.
18. Joca aletan/ se ensist tule ylpiäxi/ ja ylpeys on aina langemuxen edellä.
19. Parembi on nöyränä olla siweitten cansa/ cuin jaca suurta saalista ylpeitten cansa.
20. Joca jongun asian wijsast alca/ hän löytä onnen/ ja se on autuas/ joca idzens luotta HERraan.
21. Toimellinen mies ylistetän wijsaudens tähden/ ja suloinen puhe lisä oppia.
22. Wijsaus on elämän lähde/ hänelle joca sen saanut on/ waan tyhmäin curitus on hulluus.
23. Wijsas sydän puhu toimellisest/ ja opetta hywin.
24. Suloiset sanat owat mesileiwät/ lohduttawat sielua ja wirwottawat luut.
25. Monella on tie mielestäns otollinen/ waan se johdatta wijmein cuolemaan.
26. Moni tule suureen wahingoon/ oman suuns cautta.
27. Irtainen ihminen caewa onnettomutta/ ja hänen suusans pala tuli.
28. Wäärä ihminen saatta rijdan ja panettelia teke Ruhtinat eripuraisexi.
29. Wiecas ihminen haucuttele lähimmäistäns/ ja johdatta hänen pahalle tielle.
30. Joca silmä iske/ ei hän hywä ajattele: ja joca huulians pureskele/ hän paha matcan saatta.
31. Harmat hiuxet owat cunnian Cruunu/ joca löytän wanhurscauden tieldä.
32. Kärsiwälinen on parembi cuin wäkewät/ ja joca hillidze mielens/ on parembi cuin se joca Caupungin woitta.
33. Arpa heitetän syliin/ waan hän puto niinkuin HERra tahto.