Puheen lähtökohtana on 2.Moos.32. Siellä puhutaan kultaisesta vasikasta, jonka Aaron valoi kansan painostamana heidän kullastaan piirrettyään ja suunniteltuaan sen ensin tarkasti kaavaimella. Mooseksen saavuttua vuorilta Aaron turvautui kaiken lisäksi hätävaleeseen ja antoi ymmärtää, että hän vain heitti kansan kullat tuleen ja kultainen vasikka syntyi ikään kuin itsestään. Samana päivänä ne, jotka olivat syntiin langenneet ja kultaista vasikkaa palvoneet saivat surmansa. Heitä oli noin 3000 miestä. Aaron kuitenkin välttyi tuolta rangaistukselta. Myös tämän päivän uskovina olemme itsekukin vastuussa omista valinnoistamme ja teoistamme Jumalan kasvojen edessä. Meilläkin voi olla tällaisia omia suunnitelmia, joita me kaavailemme ja piirtelemme mielessämme, mutta jos ne ovat Jumalan sanan vastaisia, niin ne tulee hyljätä. Meidän tulee varoa ja valvoa itseämme, että pysymme Jumalan sanassa. Ne asiat, jotka menevät elämässämme Jumalan tahdon ja hänen sanansa edelle ovat juuri näitä kultaisia vasikoita. Seurakunnan keskellä myös vanhimmistolla on vastuu seurakuntalaisista opastaa heitä oikealle tielle ja pysymään Jumalan sanassa. Jos seurakuntalaiset poikkeavat Jumalan sanan mukaiselta tieltä, niin täytyy joskus ojentaa kovallakin kädellä, koska asioiden ei voi vain antaa olla. Seurakuntalaisia ei tule myöskään kuunnella sellaisissa asioissa, mitkä ovat Jumalan sanan vastaisia. Meidän itse kunkin tulee hyljätä kaikki sellaiset suunnitelmat ja asiat, jotka ovat Jumalan sanan vastaisia. Jumala on armon Jumala ja Jeesuksen veri on sovittanut syntimme, mutta meidän on otettava tuo armo vastaan ja laitettava pois elämästämme sellaiset asiat, mitkä tekevät matkaamme hitaiksi ja jotka eivät ole Jumalan mielenmukaisia.