Uuden Testamentin kirjoittajille loppu tarkoitti ennen kaikkea lopullista pelastusta. Kun he kirjoittivat lopusta, he halusivat elvyttää kristittyjen uskoa ja rohkaista heitä vaikeuksien edessä. Tässä Pietari piirtää eteemme kuvan elämän rajallisuudesta ja nykyisen aineellisen todellisuuden väliaikaisuudesta. Samalla nousee esiin iankaikkisen ja ajallisen välinen jännite. Miten voisimme elää sydän iankaikkisuudessa niin, että emme samalla pakene ajallista todellisuutta ja laiminlyö vastuitamme? Miten voimme elää tässä ajassa niin, että sydän pysyy kiinnittyneenä iankaikkisuuteen ja Jumalan valtakuntaan?