Voiko täysin rikottu ihminen elää täysin tasapainoista hengellistä elämää Kristuksessa? Ohjaako puheitani, käytöstäni ja ajatuksiani oma rikkinäisyyteni vai Kristuksen rakkaus. Teenkö elämänvalintoja tunnekuohuissa, järkeillen vai Jumalalta neuvoa pyytäen. Meidän tulee tiedostaa rikkinäisyyden vaikutus ajatus-ja käytösmalleihin, mutta me emme voi piiloutua niiden taakse vaan meidän tulee antaa kipumme Jeesukselle. Rikkinäisyys ei oikeuta "vikoilua" Ainoa oikeutemme on olla Jumalan lapsi, iankaikkisen elämän perillinen