Apostolien tekoja

1. Ikonionissa menivät samoin juutalaisten kokoushuoneeseen ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi. 2. Mutta uskomattomat juutalaiset yllyttivät ja kiihoittivat pakanain mieltä veljiä vastaan. 3. Niin viipyivät kauan aikaa puhuen rohkeasti Herrassa, joka todisti armonsa sanan puolesta antamalla tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta. 4. Kaupungin väestö jakautui, toiset olivat juutalaisten, toiset taas apostolien puolella. {Sana "apostoli" tarkoittaa lähettilästä ja yleensä sitä käytetään Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta (esim. Apt. 6:2). Joskus sitä käytetään muistakin kuten Barnabaasta (jakeessa 14). Ks. alaviittaa Mt. 10:2.} 5. Mutta kun pakanat ja juutalaiset päällysmiehineen ryntäsivät pahoinpitelemään ja kivittämään heitä, 6. he sen huomattuaan pakenivat Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen, ja ympäristöön. 7. Siellä julistivat evankeliota. 8. Lystrassa asui mies, hervoton jaloista ja rampa hamasta äitinsä kohdusta eikä ollut ikinä kävellyt. 9. Kuunteli Paavalin puhuessa. Kun tämä katsoi kiinteästi häneen ja näki hänellä olevan uskon tulla autuaaksi, 10. sanoi suurella äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi." Kavahti ylös ja käveli. 11. Nähdessään, mitä Paavali teki, kansa korotti äänensä ja sanoi lykaonian kielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas luoksemme." {Vaikka kreikkalainen kulttuuri olikin vallitsevana Vähässä Aasiassa, säilyivät kansankielet kreikankielen rinnalla. Paavali ja Barnabas eivät ymmärtäneet lykaonian kieltä eivätkä sen vuoksi käsittäneet kansan huutoja.} 12. Barnabasta sanoivat Seuksi ja Paavalia Hermeeksi, koska tämä oli johtajana puhumisessa. {Seus (Zeus) oli kreikkalaisten ylijumala. Hermes oli jumalten sanansaattaja.} 13. Heidän kaupunkinsa edessä olevan Seun pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata. {Uhrieläimet koristeltiin seppelein.} 14. Kuultuaan sen apostolit Barnabas ja Paavali repäisivät vaatteensa, juoksivat kansanjoukkoon ja huusivat sanoen: {Vaatteiden repäiseminen oli osoitus kauhistumisesta. Ks. alaviittaa Mt. 26:65.} 15. "Miehet, miksi teette tämän? Mekin olemme ihmisiä, saman luontoisia kuin te, ja julistamme teille evankeliota, jotta kääntyisitte noista turhista elävän Jumalan tykö, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on. 16. Menneitten sukupolvien aikana Hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä. 17. Kuitenkaan Hän ei ole jättänyt itseään ilman todistusta, tehden hyvää ja antaen teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäen sydämenne ruualla ja ilolla." 18. Näin puhuen saivat vaivoin kansan hillityksi uhraamasta heille. 19. Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia. Yllyttivät kansaa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle arvellen hänen kuolleen. {Ap. t. 14:19,22. Paavalin omat kärsimykset olivat vahvistuksena hänen sanoilleen, että Jumalan valtakuntaan mennään "monen vaivan kautta". Tapanin kivittäminen oli hänellä usein kipeänä muistona (vrt. Apt. 22:4, 20, 26:10), ja kun Paavali kivitettiin, se varmasti oli jälleen hänen mielessään.} 20. Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, hän nousi ja meni kaupunkiin. Seuraavana päivänä lähti Barnabaan kanssa Derbeen. 21. Julistettuaan sillekin kaupungille evankeliota ja saatuaan monta opetuslapsiksi palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan 22. vahvistaen opetuslasten sieluja ja kehoittaen heitä pysymään uskossa ja muistamaan, että meidän pitää monen vaivan kautta menemän sisälle Jumalan valtakuntaan. 23. Valittuaan heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa he paastoten ja rukoiltuaan jättivät heidät Herran haltuun, johon nyt olivat päässeet uskomaan. {"Vanhimmat." Ks. alaviittaa Apt. 20:28. Vaikeuksissakin Paavali osoitti johtajantaitoa vieraillessaan seurakunnissa, rohkaistessaan niitä ja valitessaan niille vanhimmat.} 24. Kuljettuaan Pisidian läpi tulivat Pamfyliaan, 25. ja julistettuaan sanaa Pergessä menivät alas Attaliaan. 26. Sieltä purjehtivat Antiokiaan, josta heidät oli annettu Jumalan armon haltuun sitä työtä varten, jonka olivat suorittaneet. 27. Saavuttuaan kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat kaiken, mitä Jumala oli tehnyt heidän kauttansa ja että oli pakanille avannut uskon oven. 28. Viipyivät siellä pitkän aikaa opetuslasten tykönä.



Kirjaudu
Rekisteröidy