Apostolien tekoja

1. Saapui myös Derbeen ja Lystraan. Katso, siellä oli muuan opetuslapsi, nimeltä Timoteus, uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen. {Timoteus oli Paavalin läheisimpiä työtovereita. Hänet mainitaan usein Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä.} 2. Hänestä Lystrassa ja Ikoniassa olevat veljet todistivat hyvää. 3. Paavali tahtoi hänet mukaansa matkalle ja otti ja leikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla, sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen. {"Juutalaisten tähden", nimittäin niitten juutalaisten, joitten kanssa Timoteus tulisi kosketuksiin lähetysmatkoilla. Mooseksen laki koski myös seka-aviosta syntyneitä. Sen sijaan Paavali aina vastusti kääntyneitten pakanain leikkaamista (ks. Gal. 2:3, 5:1ss).} 4. Sitä mukaa kuin vaelsivat kaupungista toiseen antoivat heille seurattavaksi apostolien ja Jerusalemin vanhimpain määräämät säännökset. 5. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja jäsenten luku lisääntyi päivittäin. 6. Kuljettuaan Frygian ja Galatian maan kautta, Pyhän Hengen estäessä heitä julistamasta sanaa Aasiassa, {Galatia, Vähän Aasian maakunta niemimaan keskiosassa. Roomalainen provinssi, jonka pääkaupunkina oli Ankira (nyk. Ankara, Turkin pääkaupunki). Aasia oli maakunta nykyisen Vähän Aasian länsiosassa. Sen keskus oli Efeso.} 7. yrittivät Mysiaan tultuaan lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heille sitä. {Mysia ja Bitynia, alueita Vähän Aasian luoteiskulmassa. Trooas, maakunta ja kaupunki Vähässä Aasiassa lähellä Dardanellien salmen eteläpäätä.} 8. Niin vaelsivat ohi Mysian ja menivät alas Trooaaseen. {Ap. t. 16:8, 9. Makedonia oli apostolien aikana roomalainen hallintoalue, joka käsitti Kreikan pohjoisosan. Tärkeimmät kaupungit olivat Filippi, Amfipolis, Tessalonika, Berea ja Neapolis.} 9. Yöllä Paavali näki näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä." 10. Kun oli nähnyt näyn, mielimme heti lähteä Makedoniaan käsittäen, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliota. {Tämä merkitsi evankelon saapumista ensi kertaa Eurooppaan, josta sittemmin tuli kristinuskon huomattavin alue. Jakeessa esiintyy ensi kerran me-muoto, joka osoittaa Luukaan liittyneen Paavalin seurueeseen.} 11. Purjehdittuamme Trooaasta kuljimme suoraan Samotrakeen ja seuraavana päivänä Neapoliin 12. ja sieltä Filippiin, joka on tärkein kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa viivyimme joitakin päiviä. {Filippi sijaitsi noin 13 km:n päässä rannikolta. Siirtokunta (colonia) tarkoitti Rooman ulkopuolella olevaa aluetta, joka oli osoitettu roomalaisten asuinpaikaksi ja jolle myönnettiin eräitä etuoikeuksia. Filipissä asui pääasiassa entisiä roomalaisia sotilaita ja heidän jälkeläisiään.} 13. Sapatinpäivänä menimme portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme ja puhuimme kokoontuneille naisille. 14. Muuan Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui. {Purppura oli arvokasta väriainetta, jota saatiin varsinkin Foinikian rannikolla elävästä purppurasimpukasta. Tyatira oli kaupunki Lyydian maakunnassa, Vähän Aasian länsiosassa. Se oli kuuluisa purppuravärjäämöistään ja -kutomoistaan. Yksi Ilmestyskirjan alussa olevista kirjeistä on osoitettu Tyatiran seurakunnalle (Ilm. 1:11, 2:18ss).} 15. Kun hänet ja huonekuntansa oli kastettu, pyysi sanoen: "Jos olette pitäneet minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa kotiini ja viipykää." Niin vaati meitä. 16. Tapahtui ollessamme menossa rukoilemaan, että vastaamme tuli palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka ennustamisellaan tuotti paljon tuloja isännilleen. 17. Seuraten Paavalia ja meitä huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat meille autuuden tien." 18. Tätä teki monta päivää. Mutta Paavali kiusaantui ja kääntyen hengen puoleen sanoi: "Jeesuksen Kristuksen nimessä käsken sinun lähteä hänestä." Lähti samalla hetkellä. 19. Mutta kun isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä mennyt, ottivat Paavalin ja Silaan kiinni ja veivät torille hallitusmiesten eteen. 20. Vietyänsä heidät poliisiupseerien eteen sanoivat: "Nämä miehet, jotka ovat juutalaisia, järkyttävät kaupunkiamme, {Poliisiupseerit, kaksi roomalaista virkamiestä, joilla oli ylin valta Filipissä. Heidän alaisinaan oli lainpalvelijoita (jakeet 35,38). Viittaus juutalaisuuteen merkitsi, että Filipissä oli antisemitismiä, juutalaisvihaa.} 21. opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä seurata, koska olemme roomalaisia." 22. Myös kansa nousi heitä vastaan, ja revittyään heiltä vaatteet poliisiupseerit käskivät piestä heitä. 23. Annettuaan heille monia lyöntejä heittivät vankilaan käskien vanginvartijan tarkasti vartioida heitä. 24. Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankilaan ja kiinnitti heidän jalkansa puuhun. 25. Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoillen veisasivat ylistystä Jumalalle, ja vangit kuuntelivat heitä. 26. Yhtäkkiä syntyi suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät. Samassa kaikki ovet aukenivat ja kaikkien kahleet irtautuivat. 27. Niin vartija heräsi ja nähdessään vankilan ovien olevan auki veti miekan ja aikoi surmata itsensä luullen vankien karanneen. {Ks. alaviittaa Apt. 12:19.} 28. Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi pahaa, sillä olemme kaikki täällä." 29. Pyysi valoja, juoksi sisälle ja heittäysi vavisten Paavalin ja Silaan jalkojen eteen. 30. Vietyään heidät ulos sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, jotta tulisin autuaaksi?" 31. Sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin tulet autuaaksi, sinä ja perhekuntasi." 32. Puhuivat hänelle Herran sanaa ja kaikille, jotka olivat hänen huoneessaan. 33. Otti heidät mukaansa samalla yön tunnilla ja pesi haavat. Ja hänet ja kaikki omaisensa kastettiin heti. 34. Vei heidät kotiinsa, pani esille ruokaa ja riemuitsi koko perheen kanssa tultuaan Jumalaan uskovaksi. 35. Päivän tultua poliisiupseerit lähettivät lainpalvelijat sanomaan: "Päästä irti ne miehet." 36. Vartija kertoi nämä sanat Paavalille: "Poliisiupseerit ovat lähettäneet sanan, että teidät on päästettävä irti; lähtekää siis nyt ulos ja poistukaa rauhassa." 37. Mutta Paavali sanoi heille: "Ovat julkisesti, ilman tuomiota ruoskineet meitä, jotka olemme roomalaisia miehiä, ja heittäneet vankilaan ja nyt ajaisivat salaa meidät tiehemme! Ei suinkaan, vaan tulkoot itse ja viekööt meidät ulos." {Rooman kansalaisia ei saanut tuomita häpeällisiin rangaistuksiin (esim. ruoskintaan).} 38. Lainpalvelijat kertoivat ne sanat poliisiupseereille. Nämä pelästyivät kuullessaan heidän olevan roomalaisia. 39. Tulivat ja puhuttelivat heitä leppeästi ja vietyään ulos pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista. 40. Niin lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö. Nähtyään veljet he lohduttivat heitä ja menivät pois.



Kirjaudu
Rekisteröidy