1. Sillä laki, jossa on tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei voi koskaan samoilla uhreilla, joita he joka ajastaika alinomaa tuovat, tehdä täydelliseksi niitä, jotka Jumalaa lähestyvät.2. Sillä eikö muuten olisi lakattu niitä tuomasta, koska niillä, jotka Jumalaa palvelivat, kerran puhdistettuina ei enää olisi mitään tietoa synneistä?3. Mutta niissä on vuosittainen muistutus synneistä.4. Sillä mahdotonta on härkäin ja kauristen veren ottaa pois syntejä.5. Sen tähden Hän mailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia et tahtonut, mutta ruumiin valmistit minulle;6. polttouhreihin ja syntiuhreihin et mielistynyt.7. Silloin sanoin: 'Katso, tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään tahtosi, Jumala.'"8. Sanottuaan ensin: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataan,9. sanoi sitten: "Katso, tulen tekemään tahtosi, Jumala." Poistaa ensimäisen pystyttääkseen toisen.10. Tämän tahdon perusteella olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.11. Kaikki papit seisovat joka päivä palvelusta toimittamassa ja usein tuomassa samoja uhreja, jotka eivät koskaan voi syntejä poistaa, {"Eivät koskaan voi syntejä poistaa." Vanhan liiton uhrien varsinaisena tarkoituksena oli peittää synnit. Vain Kristuksen uhrikuolema voi poistaa synnit, ts. antaa ne lopullisesti anteeksi. VT:n uhrit olivat esikuvia Kristuksen kuolemasta, siksi niillä oli vain väliaikainen, epätäydellinen luonne. Sovitusta tarkoittava VT:n sana merkitsi alkukielessä alunperin peittämistä.}12. mutta tämä on tuotuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle13. vartoen tästä lähin, kunnes vihollisensa pannaan jalkainsa astinlaudaksi.14. Sillä yhdellä uhrilla on ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.15. Sen todistaa meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:16. "Tämä on liitto, jonka näitten päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Panen lakini sydämiinsä ja kirjoitan ne mieleensä"17. ja: "Syntejään ja laittomuuksiaan en enää muista."18. Mutta missä näitten anteeksiantamus on, siinä ei tarvita enää uhria syntien edestä.19. Koska meillä siis, veljet, on uskallus Jeesuksen veren kautta mennä kaikkeinpyhimpään - {Uskallus mennä kaikkeinpyhimpään = pääsy Jumalan tykö.}20. uusi ja elävä tie, jonka on vihkinyt meille esiripun, se on lihansa kautta -21. ja koska meillä on "suuri Jumalan huoneen pappi",22. niin käykäämme esiin vakaalla sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydämet vihmottuna puhtaiksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. {"Ruumis puhtaalla vedellä pestynä." Sanat viittaavat kasteeseen.}23. Pysykäämme toivon järkkymättömässä tunnustuksessa, sillä Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.24. Tarkatkaamme toisiamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin,25. jättämättä keskinäistä kokoontumistamme, niin kuin joillakin on tapana, vaan kehoittakaa toisianne sitä enemmän, kun näette päivän lähestyvän. {"Päivä" = se päivä, jolloin Kristus palaa kunniassaan.}26. Sillä jos tahallamme teemme syntiä päästyämme totuuden tuntoon, ei ole enää uhria syntien edestä, Hepr. 6:4; Hepr. 10:29{"Tahallamme teemme syntiä." Tässä on kysymys vakavammasta asiasta kuin Gal. 6:1:ssä ("jos joku tavattaisiin jostakin rikkomuksesta"). Vrt. Hepr. 6:4, 10:29. On kysymys Kristuksesta luopumisesta, jolloin ihminen pilkkaa Kristusta ja Hänen uhriaan. Ks alaviittaa Mt. 12:31.}27. vaan jokin kauhea tuomion vartominen ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.28. Kun joku on hylännyt Mooseksen lain, hän kuolee armotta kahden tai kolmen todistajan sanan perusteella.29. Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulette sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja herjaa armon Henkeä?30. Sillä Hänet tunnemme, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä maksan" ja vielä: "Herra tuomitsee kansansa."31. Kauheaa on langeta elävän Jumalan käsiin.32. Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin valistetuiksi tultuanne kestitte monta kärsimyksen kilpailua, {Ks. alaviittaa 6:4.}33. kun toisaalta olitte häväistyksissä ja ahdistuksissa mailman katseltavina ja toisaalta tulitte niitten osaveljiksi, jotka siten vaelsivat.34. Sillä vankien kanssa olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä itsellänne on parempi ja pysyvä omaisuus. {"Omaisuutenne ryöstö." Roomalaisen oikeuden mukaan eräistä rikoksista tuomittiin omaisuuden menetykseen. Kirjeen lukijat olivat uskonsa tähden kärsineet tällaisia tuomioita.}35. Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.36. Tarvitsette näet kestävyyttä, jotta tehtyänne Jumalan tahdon saisitte lupauksen.37. Sillä "aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka on tuleva, eikä viivyttele.38. Vanhurskaani elää uskosta, ja jos vetäytyy pois, ei sieluni mielisty häneen."39. Emme kuitenkaan ole niitä, jotka vetäytyvät pois turmioksi, vaan niitä, jotka uskovat sielun tallettamiseksi.