Toinen Samuelin kirja
13 LUKU
Amnon ja Taamar
1. Sen jälkeen tapahtui tämä. Absalomilla, Daavidin pojalla, oli kaunis sisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen.
2. Amnon tuli aivan sairaaksi tuskasta sisarensa Taamarin tähden. Kun tämä oli neitsyt, Amnonista näytti mahdottomalta tehdä hänelle mitään.
3. Amnonilla oli ystävä, nimeltä Joonadab, Daavidin veljen Simean poika. Joonadab oli hyvin ovela mies.
4. Tämä sanoi Amnonille: "Miksi sinä, kuninkaan poika, kuihdut noin päivä päivältä? Etkö ilmaise minulle sitä?" Amnon vastasi hänelle: "Minä olen rakastunut veljeni Absalomin sisareen Taamariin."
5. Joonadab sanoi hänelle: "Paneudu vuoteeseesi ja tekeydy sairaaksi. Kun isäsi tulee katsomaan sinua, sano hänelle: 'Salli minun sisareni Taamarin tulla antamaan minulle jotakin syötävää. Jos hän valmistaisi ruuan minun silmieni edessä, että minä näkisin sen, niin minä söisin hänen kädestään'."
6. Niin Amnon paneutui maata ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, hän sanoi kuninkaalle: "Salli minun sisareni Taamarin tulla tekemään kaksi kakkua minun silmieni edessä, niin minä syön hänen kädestään."
7. Daavid lähetti sanan Taamarille linnaan ja käski sanoa hänelle: "Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle ruokaa."
8. Niin Taamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi. Hän otti taikinaa, sotki ja teki kakkuja hänen silmiensä edessä ja paistoi kakut,
9. otti pannun ja kaatoi ne hänen eteensä. Mutta tämä ei tahtonut syödä. Amnon sanoi: "Toimittakaa kaikki minun luotani ulos." Niin kaikki menivät hänen luotaan ulos.
10. Sitten Amnon sanoi Taamarille: "Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen, syödäkseni sinun kädestäsi." Niin Taamar otti tekemänsä kakut ja toi ne sisähuoneeseen veljelleen Amnonille.
11. Kun hän tarjosi niitä Amnonille syödä, tämä tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Tule, makaa minun kanssani, sisareni!"
12. Mutta Taamar sanoi: "Eihän se sovi, veljeni, älä tee minulle väkivaltaa. Semmoista ei saa tehdä Israelissa. Älä tee sellaista häpeällistä tekoa.
13. Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa? Ja sinua pidettäisiin Israelissa houkkana. Puhu nyt kuninkaan kanssa. Hän ei kiellä minua sinulta."
14. Amnon ei kuitenkaan tahtonut kuulla häntä, vaan voitti hänet, teki hänelle väkivaltaa ja makasi hänet.
15. Mutta sitten Amnonin valtasi ylen suuri vastenmielisyys Taamaria kohtaan. Vastenmielisyys tätä kohtaan oli voimakkaampi kuin rakkaus, mikä hänellä oli ollut tähän sisareensa. Amnon sanoi hänelle: "Nouse, mene tiehesi."
16. Taamar sanoi hänelle: "Eikö tämä rikos, että ajat minut pois, ole vielä suurempi kuin se toinen, jonka olet minulle tehnyt?" Mutta Amnon ei tahtonut kuulla häntä,
17. vaan huusi nuoren miehen, joka häntä palveli, ja sanoi: "Ajakaa tämä ulos minun luotani, ja lukitse ovi hänen jälkeensä."
18. Tytöllä oli yllään pitkäliepeinen, hihallinen viitta. Sellaisiin viittoihin olivat kuninkaan tyttäret puetut neitsyinä ollessaan. Kun palvelija oli vienyt hänet ulos ja lukinnut oven hänen jälkeensä,
19. Taamar sirotteli tuhkaa päähänsä ja repäisi pitkäliepeisen, hihallisen viitan, joka hänellä oli yllään, pani kätensä päänsä päälle ja meni huutaen lakkaamatta.
20. Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: "Onko veljesi Amnon ollut kanssasi? Vaikene nyt, sisareni, onhan hän veljesi. Älä pane tätä asiaa niin sydämellesi." Niin Taamar jäi hylättynä veljensä Absalomin taloon.
21. Kun kuningas Daavid kuuli kaiken tämän, hän vihastui kovin.
22. Absalom ei puhunut Amnonille sanaakaan, ei pahaa eikä hyvää. Hän vihasi Amnonia sen tähden, että tämä oli tehnyt väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille.
Absalomin kosto
23. Kahden vuoden kuluttua Absalomilla oli lammasten keritsijäiset Baal-Haasorissa, joka on Efraimin luona. Absalom kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat.
24. Hän tuli kuninkaan luo ja sanoi: "Palvelijallasi on lammasten keritsijäiset. Jospa kuningaskin palvelijoineen tulisi palvelijansa luo."
25. Mutta kuningas vastasi Absalomille: "Ei niin, poikani, älkäämme tulko kaikki, ettemme olisi sinulle vaivaksi." Vaikka hän pyytämällä pyysi Daavidia, tämä ei kuitenkaan tahtonut mennä, vaan siunasi1 hänet.
26. Silloin Absalom sanoi: "Jollet itse tulekaan, salli kuitenkin veljeni Amnonin tulla meidän kanssamme." Kuningas sanoi hänelle: "Miksi juuri hänen olisi mentävä sinun kanssasi?"
27. Kun Absalom pyytämällä pyysi, Daavid päästi Amnonin ja kaikki muut kuninkaan pojat menemään hänen kanssaan.
28. Absalom käski palvelijoitaan ja sanoi: "Pitäkää silmällä, milloin Amnonin sydän tulee iloiseksi viinistä, ja kun minä sanon teille: 'Surmatkaa Amnon', niin tappakaa hänet älkääkä pelätkö. Minähän olen teitä käskenyt. Olkaa lujat ja urhoolliset."
29. Absalomin palvelijat tekivät Amnonille kuten Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, istuivat kukin muulinsa selkään ja pakenivat.
30. Heidän vielä ollessaan matkalla Daavidille tuli sanoma: "Absalom on surmannut kaikki kuninkaan pojat, niin ettei heistä ole jäänyt jäljelle ainoaakaan."
31. Silloin kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja paneutui maahan makaamaan. Kaikki hänen palvelijansa seisoivat siinä reväistyin vaattein.
32. Niin Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, puhkesi puhumaan ja sanoi: "Älköön herrani luulko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, on tapettu. Ainoastaan Amnon on kuollut. Ilme Absalomin kasvoilla on tiennyt pahaa siitä päivästä lähtien, jona Amnon teki väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille.
33. Älköön siis herrani, kuningas, panko sydämelleen sitä puhetta, että muka kaikki kuninkaan pojat olisivat kuolleet. Ainoastaan Amnon on kuollut."
34. Absalom taas pakeni. Kun palvelija, joka oli tähystäjänä, nosti silmänsä ja katseli, hän näki paljon väkeä tulevan tietä, joka oli hänen takanaan, vuoren kuvetta.
35. Joonadab sanoi kuninkaalle: "Kuninkaan pojat tulevat. On tapahtunut, niin kuin palvelijasi sanoi."
36. Juuri kun hän oli saanut sen sanotuksi, kuninkaan pojat tulivat. He korottivat äänensä ja itkivät. Myös kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti.
37. Absalom oli paennut ja mennyt Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan2 luo. Daavid suri poikaansa kaiken aikaa.
38. Kun Absalom oli paennut ja mennyt Gesuriin, hän jäi sinne kolmeksi vuodeksi.
39. Kuningas Daavid ikävöi päästä Absalomin luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonin kuolemasta.