1.Kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, hän sanoi pojilleen: "Mitä te vain katselette toisianne?" Ap. t. 7:11-122. Hän sanoi: "Minä olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi."3. Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä.4. Mutta Benjaminia, Joosefin [täys] veljeä, Jaakob ei lähettänyt hänen veljiensä mukana, sillä hän pelkäsi, että häntä kohtaisi jokin onnettomuus.5. Israelin pojat menivät muiden mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaanin maassa oli nälänhätä.6. Joosef oli käskynhaltijana maassa. Hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Joosefin veljet tulivat ja kumartuivat hänen edessään kasvoilleen maahan.7. Joosef näki veljensä ja tunsi heidät, mutta tekeytyi heille vieraaksi, puhutteli heitä ankarasti ja kysyi heiltä: "Mistä te tulette?" He vastasivat: "Olemme tulleet Kanaanin maasta tänne ostamaan elintarpeita."8. Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä.9. Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: "Te olette vakoojia. Te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin."10. He vastasivat hänelle: "Emme suinkaan, herra. Palvelijasi ovat tulleet ostamaan elintarpeita.11. Me olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä. Palvelijasi eivät ole vakoojia."12. Mutta Joosef sanoi heille: "Ei ole niin, vaan te olette tulleet katsomaan, mistä maa olisi avoin."13. He vastasivat: "Meitä, sinun palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaanin maasta. Nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole." 1. Moos. 44:2014. Joosef sanoi heille: "Niin on, kuten teille sanoin: Te olette vakoojia.15. Näin te tulette koeteltaviksi: Niin totta kuin farao elää, te ette pääse täältä lähtemään, ellei nuorin veljenne tule tänne.16. Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta teidän muiden on jäätävä tänne vangeiksi, että koeteltaisiin, oletteko puhuneet totta. Muuten, niin totta kuin farao elää, te olette vakoojia."17. Hän panetti heidät vankeuteen kolmeksi päiväksi.18. Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: "Jos tahdotte elää, niin tehkää näin, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä mies.19. Jos te olette rehellisiä miehiä, jääköön yksi teidän veljistänne suljetuksi vankilaan, jossa teitä säilytettiin, mutta te muut menkää viemään kotiin viljaa perheittenne nälänhätään.20. Tuokaa sitten nuorin veljenne minun luokseni. Jos teidän puheenne siten vahvistuu todeksi, niin vältätte kuoleman." Heidän täytyi tehdä niin.21. He sanoivat toinen toiselleen: "Totisesti, me olemme syylliset sen tähden, mitä teimme veljellemme. Me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, emmekä kuunnelleet häntä. Sen tähden meille on tullut tämä tuska."22. Ruuben sanoi heille: "Enkö minä sanonut teille: 'Älkää tehkö pahoin nuorukaista vastaan!' Mutta te ette kuunnelleet minua. Nyt meille kostetaan hänen verensä."23. He eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heidän puheensa, sillä hän puhui heille tulkin välityksellä.24. Niin Joosef kääntyi pois heistä ja itki. Sitten hän kääntyi taas heihin päin ja puhui heidän kanssaan. Hän otti heidän joukostaan Simeonin ja vangitutti hänet heidän nähtensä.25. Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna jokaisen rahat takaisin hänen säkkiinsä sekä antaa evästä matkalle. Heille tehtiin niin.26. He sälyttivät viljansa aasien selkään ja lähtivät sieltä.27. Kun sitten eräs heistä yöpaikassa avasi säkkinsä syöttääkseen aasiaan, hän huomasi rahansa säkin suussa.28. Hän sanoi veljilleen: "Minulle on annettu rahani takaisin. Se on minun säkissäni." Heidän sydämensä vavahti, ja he katsoivat säikähtyneinä toisiinsa sanoen: "Mitä Jumala on tehnyt meille?"
Paluu isän luo
29.Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan he kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:30. "Mies, joka on sen maan käskynhaltijana, puhutteli meitä ankarasti ja piti meitä vakoilijoina.31. Mutta me sanoimme hänelle: 'Olemme rehellisiä miehiä emmekä mitään vakoojia.32. Meitä on kaksitoista veljestä, saman isän poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt kotona isämme luona Kanaanin maassa'.33. Mutta mies, sen maan käskynhaltija, sanoi meille: 'Siitä minä saan tietää, oletteko rehellisiä miehiä: Jättäkää yksi veljistänne minun luokseni. Ottakaa sitten viljaa perheittenne nälänhätään.34. Menkää ja tuokaa nuorin veljenne luokseni, saadakseni tietää, ettette ole vakoojia, vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne takaisin, ja te saatte vapaasti liikkua maassa'."35. Kun he sitten tyhjensivät säkkinsä, niin kunkin rahapussi oli hänen säkissään. Nähdessään rahapussinsa he sekä heidän isänsä pelästyivät.36. Heidän isänsä Jaakob sanoi heille: "Te teette minut lapsettomaksi. Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja Benjamininkin te tahdotte viedä minulta. Kaikki tämä kohtaa minua."37. Ruuben vastasi isälleen: "Saat surmata minun molemmat poikani, jos en tuo häntä sinulle takaisin. Anna hänet minun huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin."38. Mutta hän sanoi: "Poikani ei saa lähteä teidän kanssanne. Hänen veljensä on kuollut, ja hän on yksin jäljellä. Jos onnettomuus kohtaa häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan murheella hautaan."